Tällä kertaa aiheena modernit lautapelit

lautapelit

lautapelit

Moi

Minä olen Olli. Ne ovat minun juttujani joita tulet täältä löytämään. Sori siitä.

Blogeja on tullut vuosien varrella ylläpidettyä useampiakin, vaihtelevien aiheiden tiimoilta. Nyt olen viettänyt tovin hiljaiseloa kirjoittelun suhteen, mutta aina sitä vaan janoaa takaisin kirjallisen ilmaisun pariin. Joten tässä sitä taas ollaan. Ja koska nykyaikaiset lautapelit ovat vielä verrattain uusi tuttavuus itselleni ja innostus sen kun tihenee, totesin siinä olevan sangen makoisa aihe uudelle blogille.

 ”All work and no play makes Olli a dull boy.”

 

Unohdetut lautapelit

Tässä blogissa käsittelyssä ovat siis modernit lautapelit ja niihin liittyvät ihmeellisyydet. Mikäli olet ehtinyt lukemaan blogin tietosivun, sieltä selviää kohteena olevan pääasiassa aikuisille suunnatut, pitkäkestoiset ja vaikeat pelit. Niitä ei juuri suomalaisessa lautapeligenren bloggaamisessa käsitellä. Ja toisekseen, tästä aiheesta saa niin mehukkaita juttuja irti, etten malttanut jättää osallistumatta alan keskusteluun. Tyylini saattaa olla hivenen karkea, joskin keveä. Ei pidä ottaa liian vakavasti.

Tarkennettakoon, että kyllä ne muutkin suomalaiset lautapeliblogit hyviä ovat — toisinaan jopa parempia kuin tämä. Kohderyhmät vain erilaisia. Kannattaa tutustua niihinkin. Joillekin ne saattavat olla jopa Lautapelihelvettiä sopivampi vaihtoehto, koska tarjoavat enemmän asiallista informaatiota räävittömyyksien sijasta.

 

Kovat jätkät ei homojen hommista perusta

Toivon blogini herättävän kenties niiden ”vähän coolimpienkin tyyppien” kiinnostuksen lautapelejä kohtaan. Tähän mennessä olen kokenut lähes väistämättä vain alentuvia naurahduksia ja hellyttäviä katseita kun kerron harrastevalinnoistani. Ja silti kaikilla on silminnähden hauskaa jos uskalletaan kokeilla illanistujaisissa jotakin nimikettä.

Aikuisten pelejä ei pelata keksiä nassuttaen, mehumuki kourassa.

Veikkaan suurelta osin syynä ynseään suhtautumiseen olevan se, että kaikkien kokemukset lautapeleistä ovat aina ne saatanan Kimblet, Monopolit ja Afrikan tähdet joiden anti oli ainoaa viihdettä silloin joskus ysärin kultaisena lama-aikana. Jos totta puhutaan, ne olivat aika hanurista jo silloin. No joo, okei, Afrikan tähteä pelaa jos mukana on pikkulapsia, mutta eihän se peli kenenkään mielikuvitusta juuri kutittele. Edes niiden lasten.

 

game1930s

Joku aivan jumalattoman wanha peli josta ota pirukaan tolkkua. (Kuva: Public Domain)

 

Nyt on hyvä aika ryhtyä harrastamaan

Usein kuulee puhuttavan että nyt eletään lautapelialan kulta-aikaa. 3D-tulostus, digipainot ja materiaalien kohtuullinen hinta antavat tilaa luoville ja jopa hulluille visioille. Tähän kun lisätään vielä Kickstarter-joukkorahoitusalusta, ne pimeimmätkin ideat näkevät päivänvalon jota isot julkaisutalot eivät kuunaan olisi tarjonneet. Eivät ainakaan vesittämättä niitä ensin koko suvun kertakäyttöiseksi jouluaattopeliksi.

En minä tähän harrastukseen sentään millään karstaisen kellarinörtin pieteetillä suhtaudu, mutta arvostan kyllä suuresti laadukkaita tuotoksia joihin voi uppoutua arjen keskellä. Tietokoneella päivät työskennellen konkreettiset lautapelit nappuloineen irtaannuttavat arjesta digipelejä tehokkaammin.

Seuraa tätä blogia, niin tulet näkemään ihan oikeasti kovia pelejä, joiden parissa kokee enemmän ahdistusta ja kärsimystä itse pelin, ei kahden markan toteutuksen takia.

lautapelit

Blogikirjoittelun ammattimaisuus

Kirjoittelen tänne pitkälti harrastepohjalta, mutta vakavissani sikäli, että panostan teksteihin ja saatan joskus jatkossa tarjota myös yrityksille mahdollisuutta olla esillä. Vielä toistaiseksi se ei ole ajankohtaista, no worries.

Koska kirjoittelen tätä blogia yrittäjänä päivätyöni ohessa, en edes yritä saada joka päivä jotain väkinäistä tekstiä tarjolle. Yritän silti pitää tahtia yllä aina kun työt sallivat.

Kirjoitan uusista, vanhoista ja tulevista peleistä aina kun siihen inspiroidun. Uskon tämän pitävän yllä blogin laadullista sisältöä nopeatempoista klikkijournalismia paremmin. Blogin tekstit tulevat siis olemaan niin kutsuttua Slow mediaa, eli hidasta ja aiheisiin pureutuvaa kirjoittamista, jossa artikkelit ovat pidempiä ja otsikot informatiivisempia.

 

Alkusanat

Siinä lyhyesti jotakin pientä blogin taustoista. Tästä se kaikki alkaa. Peliarviot aloitin poikkeuksellisen kevyellä Tiny Epic Western -länkkärikikkailulla. Älä anna tämän hämätä, mukaan tulee kyllä vielä brutaalimpiakin tuotoksia. Tuo vain sattui olemaan sopivasti ulottuvilla. Kirjoitushetkellä sitä ei vielä edes Suomesta saa.

Toivon, että pidät lukemastasi ja jätät kommentteja artikkelien alle. Ja mikäli jokin juttu kutkuttaa todella, se on helppo jakaa myös somessa:

Osallistu! Kommentoi! Vastaa! Rakasta!

Haluan ilmoitukset
avatar
wpDiscuz