This War of Mine: The Board Game, ensifiilikset pelistä

This War of Mine

This War of Mine: The Board Game

Peli aikuisille

This War of Mine oli eilisten ensipelien perusteella juurikin niin synkkä kuin toivoa sopii. Kerrankin peli, jossa ei mehustella tappamisella, vaan pelaaja on koko ajan altavastaajana. Taisteluita on pyrittävä välttämään.

Elämä sotatoimialueella ei ole helppoa

Tämä teksti ei ole arvostelu, pääasiassa vain oma tulkintani ensimmäisen pelini tapahtumista. Siviilien tarina on esitetty vapaasti väritettynä, kuten sen itse koin. This War of Mine antaa loistavat puitteet tarinankerronnalle. Mukana on myös paljon satunnaisuutta, joten samatkaan tilanteet eivät tunnu samoilta eri eväillä.

Peli ei ole leppoisaa puistossa kävelyä. Vasta toinen yritys piti selviytyjäporukkani hengissä suunnilleen edes 3-4 vuorokautta. Hommat menivät putkeen aika kivasti.

Kunnes kaikki otettiin pois yhdessä yössä.

 

Kolmannen päivän ilta

Ensimmäisenä ruuatta jäänyt ja pahasti nälkiintynyt Emira katosi vaivihkaa iltahämärissä takaisin kaduille, mistä oli tullutkin. Yhteisömme ei pystynyt auttamaan häntä, eikä siinä tuo pelkkä tölkillinen koiranruokaa olisi auttanutkaan. Hänen mielensä oli murtunut.

Hänestä ei enää kuultu sen koommin, mutta jäimme toivomaan että elämä kohtelee häntä hyvin.

Neljäs päivä

Seuraavana päivänä tapahtui siihen asti pahin takaisku: Ennen sotaa varastolla työskennellyt Boris yritti etsiä kaduilta jotakuta joka olisi halukas vaihtamaan erinäisiä tarvikkeitamme ruokaan ja veteen. Kauppiasta etsiessään hän kuitenkin erehtyi tarkk’ampujan tähtäimeen ja haavoittui vakavasti. Sidetarpeita oli, mutta niiden riittävyys hyvin epävarmaa. Ja sitä ennen oli vielä paljon tehtävää illaksi. Kyhäsimme nopean kiristyssiteen, jotta mies pysyy jotakuinkin toimintakykyisenä.

Zlata, entinen muusikko Itä-Euroopan hämyisistä kuppiloista, toivoi löytävänsä jostakin kitaran. Rikkinäinenkin kelpaisi. Sen avulla hän saisi yleistä mielialaa kohennettua edes hieman, muistihan hän yhä ulkoa useimmat kappaleensa. Piristyminen olisi ollut tarpeen, sillä sairastuttuaan hän ei enää ollut ollut kovin sosiaalinen, vaikka sitä luonteeltaan olikin. Kuume tuntui vain kohoavan yö toisensa jälkeen, eikä musertava masennuskaan näin ollen hellittänyt otettaan.

Koska kitaranetsintäreissukin on hengenvaarallista touhua, se sai nyt jäädä toistaiseksi. Zlatan oli nyt vain nukuttava. Hänellä oli vakava unenpuutos useamman vuorokauden ajalta. Tulevan yön tarvikkeiden etsintäreissulle jäljelle jäi siis enää vain vakavasti haavoittunut Boris ja kolmikon toinen nainen, Katia.

Vahvakätisenä herrasmiehenä Boris päätti riskeerata kaiken ja lähteä etsimään tarvikkeita ryhmällemme. Haavoittuneenakin hän jaksaisi kenties kantaa Katiaa enemmän tavaraa.

 

This War of Mine

Joskus on nukuttava betonilattialla. Vielä emme olleet rakentaneet sänkyä.

Kun Boris lähti etsimään kaupungin raunioista jotakin syötävää ja lääkkeitä, Katia piti majapaikan ovella vahtia puukon kanssa. Borikselle annoimme porukan parhaan aseen mukaan, haulikon. Vaikka haulikkoon olikin vain yksi ammus, jos onni käy, se riittää. Puukon hän jätti pois, jotta jaksaisi kantaa enemmän tavaraa takaisin.

Boris etsi pimeässä reittiä lähimmän kerrostalon luo, ja löysikin heti talon kellariin johtavan oven. Siellä haisi homeelta ja rotanpaskalta. Mahdollisimman äänettömästi hän kolusi häkkivarastoja löytäen vain joitakin koneen osia jotka hän keräsi huolellisesti talteen. Niistä voisi saada rakennettua jotakin hyödyllistä myöhemmin.

Silloin hän kuuli puhetta.

”Who goes there?”

Pari sotaa paennutta rikollista etsiskelivät myös talon kellarissa jotakin, potkien kastuneita laatikoita nurin. Sitten he huomasivat Boriksen laukku kourassaan, epämääräinen kiristysside reidessään. Ruman näköiset veitset kaivettiin oitis esille.

Roistot saivat maistaa haulikkoa. Tulimyrsky puhalsi suoraan kohti ensimmäisen roiston kasvoja, siirtäen nuo kerran niin kauniit mutta nyt jo ahavoituneet kasvonsa kellarin seinää koristamaan. Kroppansa kaatui märkien sanomalehtien keskelle. Rikostoveri oli shokissa, mutta niin oli Boriskin. Hän oli nyt aseeton.

Oi kunpa olisit ottanut sen veitsen mukaan leikkimättä sankaria…

Yllätysmomentin jälkeen Boriksella oli enää vain kömpelö haulikonvarsi apunaan, kun tuo väkivaltainen hullu hyökkäsi kohti butaanihuuruissaan karjuen. Boris osui hyökkääjän olkapäähän nuoruutensa pesäpallopeleissä oppimallaan heilautuksella. Hän kuuli kellarissa korvia riipivän parahduksen.

Vain sekunteja myöhemmin hän tajusi tuon parahduksen päässeen omasta suustaan. Suustaan, joka nyt pärski mustaa verta pimeässä kellarissa likaiselle talvitakilleen. Hän makasi palaneiden oppikirjojen keskellä ja katsoi hyökkääjänsä, yrittäen fokusoida katsettaan tarkemmaksi. Tuo kimppuun käynyt mies puhdisti nyt useita kertoja lävistäneen veitsensä Boriksen kalastajapipoon vailla kiirettä. Tuo mies oli selvinnyt kolmikosta voittajana, ja voittaja saa aina pitää potin. Lopuksi mies keräsi tyynen rauhallisesti haulikon talteen, nosti laukun olalleen ja poistui paikalta porkkanaa rouskien, jättäen verilammikoissaan makaavat miehet keskenään.

Boris ei tuntenut enää jalkojaan.

Yön kauhut suojapaikassa

Suojapaikassa Borista odoteltiin jo takaisin. Ovella vahdissa oleva Katia kuuli takapihan raunioista vihellyksiä ja levottomia huudahduksia. Pulloja särkyi. Tilanne oli uhkaava. Lähtisikö hän herättämään Zlatan vai piiloutuisiko eteisaulaan? Pelkkä huonokahvainen veitsi tuskin pidättelee tulijoita jos heitä on noin monta…

Hän oli oikeassa. Vaikka olimme yrittäneet teljetä ovea lankuilla, se murrettiin auki vähin elein. Rosvot olivat löytäneet suojapaikkamme. Katia huusi Zlataa apuun samalla, kun yritti tuikkia tulijoita veitsellään kauemmaksi. Nämä vain nauroivat.

Zlata heräsi ja riensi apuun — vain huomatakseen veitsen uppoavan yllättäen vatsaansa alimmalla portaalla. Suusta pääsi äänetön huuto. Hän horjahti. Verikuplia maiskautellessaan hän katsahti hitaasti suurilla silmillään kohti kimppuunsa käynyttä miestä. Tämä oli parrakas ja epäsiisti. Rumat hampaat. Ei missään nimessä potentiaalinen miesystäväehdokas.

Nahkakintaaseen verhoiltu nyrkki pureutui naisen poskihampaisiin rusahtaen. Viimeinen ajatus sammutti valot väistyessään.

 

This War of Mine

Ovella on jonkun oltava, ettei käy kalpaten.

Varhainen aamu

Zlata heräsi aamun sarastaessa omasta, tahmeasta verihyhmästään, sanoinkuvaamattomien kipujen ilmoittaessa kehon jokaisesta vauriosta. Hän näki, että ulko-ovella makasi Katia, jota rosvot olivat myös veitsillään sutanneet. Vaivoin raahautuessaan rojun ja betonimurskeen läpi Katian luo hän huomasi ystävänsä olevan yhä hengissä, vaikka pahalta näyttikin. Viillot eivät ehkä olleet niin pahoja kuin hänellä itsellään. Hän herätteli toiveikkaana toveriaan.

Yhdessä naiset koettivat selviytyä yläkertaan kartoittamaan suojapaikkamme vahingot. Se oli tuskallista, mutta ehkäpä jopa kivuliaampaa oli huomata kaikkien vaivalla kerättyjen tarvikkeiden varastetun. Rosvot olivat tärvelleet myös pienen kamiinamme, kun eivät olleet saaneet sitä mukaansa. Paskiaiset!

Onneksi sidetarpeita oli sentään vähän jäljellä, joista Katia sai itselleen ensiapua lyhyen sulle-mulle-väittelyn jälkeen.

Aamuaurinko ei tuo lohtua

Vaikka syksyinen aurinko hieman lämmittikin ensi kertaa pitkään aikaan, ei aamu sarastanut kovin hilpeissä merkeissä. Boris ei ollut vieläkään palannut, ja yöllisen yhteenoton johdosta Zlata oli entistäkin uupuneempi ja kuumehoureinen. Hän ei enää erottanut mikä on totta, mikä harhaa. Keuhkokuume runteli hänen kehoaan kilvan vakavan puukotushaavan kanssa, joka ei ollut vieläkään lakannut pumppaamasta hänen elämän nektariinejaan ulos kehosta. Itsetehdyt siteet eivät kertakaikkiaan riittäneet. Tuo aikoinaan niin elämänjanoinen, musiikkia ja valokuvaamista intohimoisesti rakastanut nuori nainen tiesi pystyvänsä lopettamaan enää vain yhden sodan…

Kun Katia viimein pääsi katsomaan Zlataa, jäljellä oli vain pöydälle jätetty tuhruinen lappu, jossa luki haparoivin kirjaimin:

”Kiitos kaikesta. Anteeksi, että tämän piti päättyä näin. Jaksakaa loppuun asti. Z.”

Hetkeä myöhemmin Katia löysi hänet suojatalomme romahtaneen seinän puoleiselta kadulta makaamasta luonnottomassa asennossa kiviröykkiön keskellä, hervottomana.

Katia vajosi polvilleen lohduttomana parkaisten. Linnut lehahtivat lentoon talojen katoilta. Jossain kaukaisuudessa kuului vaimeana aamun ensimmäiset laukaukset.

 

This War of Mine, ensipelin jälkifiilikset

Kuten saatoit huomata, This War of Mine on erittäin tunnelma- ja tarinavetoinen peli. Tästä pelistä sanotaan, että meno on maistuvinta yksin, jolloin hallitaan koko ryhmää ja tehdään omaan moraalikäsitykseen asettuvia ratkaisuja. Kaikki niistä eivät ole kauniita, kun on kyse selviytymisestä. Tämä on ehta aikuisten peli (jota pystyy kyllä rampauttamaan perhepeliksi poistamalla realistisimmat osuudet käytöstä, mutta hei, mitä silloin jää sodasta jäljelle?).

Ensimmäisen kunnon pelini (plus parin epäonnisen alkuhaparoinnin) jälkeen olen haltioissani. Olin jo alustavasti varautunut saavani jotakin erityistä, mutta pelin tarjoamat kierrokset olivatkin ihan omaa luokkaansa. Enkä siis ole kuin vasta raapaissut pintaa. Osa päätöksistä tuntui aidosti pahalta tai jäi kaivelemaan, mitä olisi voinut tapahtua jos olisin valinnut toisin.

PC:ltä pöydälle

Ne, jotka ovat pelanneet This War of Mine -tietokonepeliä, sanovat, että vastaan on tulossa vieläkin karumpia juttuja. Niitä odottelen, joskin suuri osa sisällöstä on uutta. Itse en halunnut Steamin kesäaleista ostella digiversiota vaan nauttia tästä kokemuksesta puhtaalta pöydältä. Sanoipa joku nettifoorumeilla jopa kokeneensa aika syviä, viikon mittaisia depiksiäkin peliä pelattuaan. Hui!

Saatan olla hivenen vinksahtanut, mutta minulle tämä on Kingdom Deathin jälkeen maistuvin peli, joka jakelee eväitä luoda itse omat, elämänmakuiset tarinansa roolipelimäisin elkein. Aika näyttää, saako TWoM yhtälailla satojen tuntien mittaista peliaikaa kerrytettyä, mutta ainakin mahdollisuudet ovat, mikäli uudelleenpeluuarvoa löytyy.

Parempaa arvostelua odotellessa

Kuten sanottua, tämä ei ollut arvostelu, mutta halusin päästä kertomaan heti jotakin pelistä. Sen verran fiilareissa olin viime yönä, vaikka kampanjani päättyikin lyhyeen. Parempi arvostelu saattaa tulla tulevaisuudessa, mikäli selviän pelissä yhtään pidemmälle. Lukuisat Kickstarter-version mukana tulleet extrat ja lisäosatkin ovat vielä tyystin koluamatta.

 

Osallistu! Kommentoi! Vastaa! Rakasta!

Haluan ilmoitukset
avatar
Puutyöläinen
Vieras

Tämä kiinnostaa kyllä, ja vielä enemmän hienon sessiotarinasi jälkeen. Olen viime aikoina miettinyt, miten harva peli lopulta luo muistettavia tarinoita, ja tämä taitaa siinä onnistua.

wpDiscuz