Tiny Epic Western — Kahden markan cowboyt - Lautapelihelvetti

Tiny Epic Western — Kahden markan cowboyt

Tiny Epic Western on pienesti eeppinen kokemus.

Tiny Epic Western on pienesti eeppinen kokemus.

Peli jossa ruuti käryää ja (pokeri)kättä väännetään

Tässä lännenpelissä pokeri-ilme on valttia, joskaan ei pakollinen. On tullut aika pakata pavut satulalaukkuun ja karauttaa preerialle.

Tiny Epic Western on kaikkiaan jo seitsemäs osa Tiny Epic -sarjassa, mutta itselleni vasta ensimmäinen lajiaan — ja todennäköisesti myös viimeinen. Ei siksi, että se olisi huono, vaan lähinnä ne teemat ja taide niissä muissa bokseissa aiheuttaa kalseita väristyksiä. Tämä versio sen sijaan on varsin veikeä paketti ja myös graafisesti näyttävä.

Olin mukana rahoittamassa peliä Kickstarterissa. Jännitin kuukausien ajan mitä sieltä tulee, mutta yleisön luotto Gamelyn Gamesin tuotantoon antoi uskoa. Vähitellen ymmärrän miksi ihmiset näistä pitävät.

TEW asettuu jonnekin euro-perhepelien suunnille. Vastustajiaan ei voi ikävä kyllä listiä tosissaan eikä kierrättää ympäri preeriaa hevosen perässä ja lopuksi vetää heitä nivusista hirteen, koska lapset. Tämä on sääli, sillä teema kyllä tarjoaisi moiseen rellestykseen oivan mahdollisuuden. Vaan mitäpä siitä, kun napakkaa, ruudinkatkuista laskelmointia on luvassa alusta loppuun. Pelin mekaniikat ovat yhtäaikaa yksinkertaisia ja monimutkaisia, ja onpa mukana pieni bluffausmahdollisuuskin.

 

Deluxe Edition sisältää parit lisäroippeet peruspeliin verrattuna. Karsea keltainen tarra oli sentäs liimattu suojamuoviin, ei itse kanteen.

Deluxe Edition sisältää parit lisäroippeet peruspeliin verrattuna. Karsea keltainen tarra oli sentäs liimattu suojamuoviin, ei itse kanteen.

Tiny Epic Western on pienesti eeppinen lännenseikkailu

Pelin pakkaus on melko sutjakka tapaus. Se tosissaan mahtuu taskuun, kuten luvattua. Pakko ihailla sitä suunnittelutyötä, joka peliin on panostettu. Korkea laatu huokuu jo paketin koosta ja ulkonäöstä sekä komponenttien laadusta. Lisäksi itse pelimekaniikatkin sisältävät kivoja jippoja, joita on selkeästi mietitty. Pelin kortit mahtuvat jopa kumeissaan boksiin, mikä ei ole itsestään selvää edes suurempien pelien kohdalla.

 

Länkkärihengessä mennään myös pelipöydällä. Kaikki asetelmat on jaettu kuuteen aina pelikierroksia myöten, kuudesti laukeavien ystäviemme Smithin ja Wessonin henkeä kunnioittaen.

Länkkärihengessä mennään myös pelipöydällä. Kaikki asetelmat on jaettu kuuteen aina pelikierroksia myöten, kuudesti laukeavien ystäviemme Smithin ja Wessonin henkeä kunnioittaen.

Pokeri, tuo herrasmiesten peli jota ei tarvitse hävetä

Tiny Epic Western miksaa useita eri pelityylejä keskenään ja tekee sen hyvin. Ylemmässä kuvassa näkyvä pelikorttirinki luo kierroksen alussa puitteet kolmen kortin pokerille. Samalla pelaajille jaetaan kaksi salaista korttia joista toinen vedetään käteen, toinen palautuu pakkaan. Siitä sitten edetään vuorotellen ja asetellaan posset kentälle. Haluamastaan lokaatiosta valitaan vielä toiminto jota haluaa hyödyntää. Mikäli siinä joku jo nököttää, alkaa ruuti kärytä.

Häviöllä oleva lehmipoika voi lisätä oman salaisen pokerikorttinsa mukaan tulokseen. Mikäli kortti on jo hetkeä aiemmin käytetty kaksintaistelussa, sitä ei voi laskea mukaan tällä kierroksella. Kortti jätetään näkyviin omalle pelialueelle.

Tuloksen hieromista jatketaan, kunnes väsytään. Häviäminen on kenkkua, koska silloin ukkeli ei pysty hyödyntämään seuraavissa vaiheissa tapahtuvia toimintoja.

 

Tiny Epic Westernissä kaikki pelaajat saavat avustavan läpyskän, joista näkee kätensä arvon.

Tiny Epic Westernissä kaikki pelaajat saavat avustavan läpyskän, joista näkee kätensä arvon.

Myös amatöörit huomioidaan

Vaikka pokeri ei olisikaan hallussa, se ei haittaa. Pienellä opettelulla oppii kyllä nopeasti tämän pelin ”pokerin”, jossa on käytössä vain kolme korttia kerrallaan, eikä niiden kanssa kikkailla sen enempiä.

Jokaisen hahmopahvin perspuolelta löytyy hyvä ohjeistus koko pelin ajaksi. Siinä käydään tiiviisti läpi eri kuvakkeet ja pelivuorojen rakenne. Lisäksi oikeaan reunaan on listattu kaikki mahdolliset tavat saada käsi aikaan oman korttinsa ja pelipöydällä olevien kahden kortin kanssa.

Eli oma kortti yhdistellään valitun rakennuksen molemmin puolisten korttien kanssa ja katsotaan, saadaanko niistä aikaan esimerkiksi kolme samaa numeroa. Se on jo kovempi kuin yksi pari (= kaksi samaa numeroa). Tasatilanteessa homma menee vähän tarkemmaksi, kun aletaan selvittämään kummalla on arvokkaammat ”maat” käsissään. Näistä Cowboy-hattu on kovin, naudankallo kehnoin.

Lapsenmielisimmät hassuttelijat voivat käyttää noppaboksia meeple-kaksintaisteluun, vaikka se typerää onkin.

Lapsenmielisimmät hassuttelijat voivat käyttää noppaboksia meeple-kaksintaisteluun, vaikka se typerää onkin.

Posse paukkii saluunaan ja pistää porukat matalaksi

Jokaisen kierroksen ensimmäisen vaiheen aikana kun omia cowboyta asetellaan, valitaan talo, jonka ominaisuuksia halutaan hyödyntää kierroksen tulevissa vaiheissa. Näitä voivat olla esimerkiksi Seriffin toimiston pokerikorttikoijaukset tai jonkun pelaajan ostama rakennus kylän laitamilla. Jopa paskahuussiin pääsee piiloon pahaa maailmaa jos joku on sellaisen sattunut tiluksilleen hankkimaan.

 

Turpasauna piilopirtillä.

Turpasauna piilopirtillä.

Onni vs. laskelmointi

Tiny Epic Westernissä on sopivasti onnitekijöitä rikkomassa kaavaa. Osaavin pelaaja ei automaattisesti voita yhteenottoja valintojensa perusteella. Kuten yllä olevassa kuvassa näkyy, saattaa joskus käydä ohraisesti ihan vaan siksi, että ruuti on märkää eikä korttikaan anna (huonoin mahdollinen tulos, 1+1). Tällöin häviö on melkolailla varma sen tappelun suhteen, olitpa sitten hyökkääjä tai puolustaja.

Soolomoodissa mahdollisuuksiaan voi yrittää parantaa luopumalla yhdestä resurssistaan (ruuti, raha, laki). Siten saa Rivallin heittämään uudelleen noppaa tai vetämään uuden kortin. Näitä toimenpiteitä voi toistaa saman taistelun aikana käyttämällä resurssejaan.

Huijaukseltahan tuo kuulostaa, ja epäilyttikin kovin, mutta se toimii. Rivallilla on omat ässänsä hihassa tasapainottamaan mahdollisuuksiaan.

Tekoälypelaaja kehittyy joka kierroksella, kun taas pelaajan tulee miettiä tarkkaan tekemisiään. Pariin otteeseen onnistuin viemään Rivallia kuin pässiä narussa kun sattui hyvä kortti käteen, ja sille pari huonoa. Jälkeenpäin ajatellen tämä selkeästi paransi mahdollisuuksiani roikkua voitonsyrjässä kiinni.

The house always wins

Kaikki pelaajat paljastavat korttinsa viimeistään kierroksen vaiheessa kolme, jolloin aletaan kisaamaan eri lokaatioiden pokeripöydän voittopotista. Jokainen lokaatio, jossa on yksi tai useampia ukkeleita, käydään läpi. Tässäkin omalla kortilla saadaan kolmen kortin pokerikäsi. Mikäli olet sattunut valitsemaan sen kaikkein nuhjuisimman putiikin josta muut eivät ole kiinnostuneet, vertailet värisuoraasi ”taloa vastaan”.

Mikäli olet paljastanut korttisi jo aiemmin kaksintaistelussa, ovat muut saattaneet blokata mahdollisuutesi edellisessä vaiheessa arvatessaan aikeesi. Paremmat kädet vievät helposti nenäsi edestä voittopotin tarjoamat resurssit.

 

Kiinteistökauppoja

Neljännen vaiheen aikana ostellaan satunnaisia rakennuksia (kortit lähellä kehän keskustaa). Omaa korttia verrataan nyt kaupungintalon ympärillä oleviin kortteihin ja toivotaan hyvää kättä. Se, joka voittaa tämän, saa ostaa ensimmäisen rakennuskortin, jonka lokaatiossa on yksi hänen possestaan. Mikäli kortit on paljastettu jo kaksintaistelussa, ovat muut saattaneet parempine kortteinensa rynniä samoille apajille. He voivat ostaa haluamasi rakennuksen nenäsi edestä, jos heillä on cowboy samassa paikassa ja parempi käsi kaupungintalolla.

Toinen temppu, jonka voittaja pääsee/joutuu tekemään neljännellä vuorolla, on teknologian siirtäminen kaupungintalon kehitysruudukossa yhden pykälän verran oikealle. Ne määrittävät sijoituksensa mukaan pisteytystä pelin lopussa. Kolmannelle sijalle mahtuu kolme nappulaa, seuraavalle vain kaksi ja voittajateknologia valikoituu sitten niistä kahdesta, kumpi ehditään siirtää ensin ykköspallille. Tässä vaiheessa olisi hienoa omistaa rakennuksia, joista saa kyseistä teknologiaa yhteenlaskettuna eniten.

Kuudennen kierroksen lopussa tapahtuva ykköspallille siirtyminen myös päättää pelin.

 

Tiny Epic Westernissä kulmakunnan kovin rosvo saa pelin lopussa parit lisäpisteet.

Tiny Epic Westernissä kulmakunnan kovin rosvo saa pelin lopussa parit lisäpisteet.

Nimeni on Trinity — Paholaisen oikea käsi

Wanted-kortti siirtyy aina sille, joka voittaa viimeisimmän kaksintaistelun. Se, jolla se pelin lopussa lojuu pöydän nurkalla, saa parit lisäpisteet. Tämä tuo oman pienen jännitteensä tappeluihin, sillä piste tai pari vie niukkaan voittoon jos menestys on jakautunut tasaisesti pelin ajan.

Ylempi ja alempi kuvat ovat pelin loppulaskennasta. Pelikortteja on käytetty pisteenlaskun välineinä ohjekirjasen vinkin mukaisesti. Wanted-kortin antamat kaksi lisäpistettä on laskettu mukaan pelikorttipisteisiin punaiselle pelaajalle. Sekään ei tosin pelastanut, sillä punanenäiset pontikankeittelijät hävisivät lopulta yhdellä rupisella pisteellä sinisille lehmipojille!

 

Sininen pelaaja on onnistunut haalimaan seitsemän(!) rakennuskorttia kotipaikkansa haltuun, joista hän saa ehdottoman ylilyöntiaseman Kaivosteknologiassa seitsemällä keltaisella symbolillaan. Myös muut saavat pisteitä niistä, mutta vähemmän.

Sininen pelaaja on onnistunut haalimaan seitsemän(!) rakennuskorttia kotipaikkansa haltuun, joista hän saa ehdottoman ylilyöntiaseman Kaivosteknologiassa seitsemällä keltaisella symbolillaan. Myös muut saavat pisteitä niistä, mutta vähemmän.

Harmittomasti hengiltä

Kuten sanottua, tässä pelissä ei kukaan kuole, joten mitään Hyvät, Pahat ja Rumat -seikkailua ei ole tiedossa. Tässä ei myöskään päästä syöttämään kilpailijoita sioille Deadwoodin hengessä.

Tiny Epic Western on niitä pelejä, jossa kaikilla on vaan kivaa alusta loppuun ja koko ajan ollaan kiinni mahdollisuuksissa. Varsinainen hyvänmielenpeli. Onhan se tavallaan ihan sympaattista. Eliminoimattomuus ei tee pelistä kuitenkaan missään määrin tylsää, vaan vaikeita valintoja lyödään eteen joka hetki. Kamppailu on lähinnä kampittamista, joka hivenen vain hidastaa vastustajaa.

Kuten varmaan kaikissa ukkelinasettelu- ja europeleissä ylipäätään, lopussa lasketaan aina pisteet. Se ratkaisee voittajan. Äly voittaa voiman. Sitä ennakoiden tulisikin haalia kasaan riittävän paljon ostettavia rakennuksia, joista saa etulyöntiasemaa loppupisteytystä ajatellen.

En tiedä muista sarjan peleistä, mutta ainakin Tiny Epic Western on suht helppo oppia kun hoksaa vuorojen ja kierrosten järjestyksen ja kulloinkin tarjolla olevat vaihtoehdot. Tämän jälkeen sitä voi pelata vaikka pienessä pikkujoulutunnelmassa. Pokerikortit tuovat pientä bluffausmahdollisuutta.

Adam P. McIverin sarjakuvamainen taide viimeistelee paketin miellyttäväksi länkkäriteemaiseksi pikkupeliksi, jonka parissa ei tarvitse koko iltaa tutista.

5 1 tykkää
Artikkelin tasokkuus
Tilaa ilmoitukset
Ilmoita minulle
guest

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

0 Kommenttia
Inline Feedbacks
Katso kaikki kommentit