1918 — Ennakkoarvostelu | Lautapelihelvetti

1918 — Ennakkoarvostelu

1918

1918

Teksti on kirjoitettu yhteistyössä ja sisältää tuotesijoittelua.

Suomalaisilla jo toinen perättäinen satavuotisjuhla

Tänä vuonna tulee kuluneeksi sata vuotta Suomen kansalaissodasta, jossa kansamme jakautui kahtia eriävien näkemystensä vuoksi. Oli tullut aika tarttua torrakkoon.

Näin herkullinen asetelma ei ole välttynyt jäämästä lautapelimaailmaltakaan tarttumatta. Tänä vuonna tullaan näkemään lukuisia pelejä aiheen tiimoilta. Tutustuin yhteen niistä jo ennakkoon. Pelin nimi on raflaavasti 1918.

 

1918

Pelin prototyyppi ennakkotestauksessa

1918-pelin suunnittelija Kalle Matsinen otti yhteyttä ja halusi antaa pelinsä testattavaksi jo ennen julkaisua. Pelille haetaan tällä hetkellä joukkorahoitusta Mesenaatti-palvelussa.

Sain vapaat kädet jutun toteuttamiseksi, joten otin tehtävän vastaan. Ja mikäpä siinä, tällä hetkellä kun erilaiset sotapelit viihtyvät kuitenkin pöydälläni harva se viikko. Mukavaa päästä kokeilemaan vähän kotoisampiakin teemoja!

Testaamani pelikopio on siis kehitysversio, eivätkä kuvissa näkyvät komponentit välttämättä edusta lopullista tuotosta. Olin pakotettu testaamaan peliä niin kutsutulla vasen käsi vs. oikea käsi -metodilla, sillä aiheesta kiinnostunut toverini poistui hämärissä olosuhteissa hyvin nopeasti maasta emmekä päässeet testaamaan kaksinpeliä. Vaan yllättävän hyvin peli toimi jopa näinkin, ja uskonkin saaneeni jotakuinkin objektiivisen näkemyksen pelin kulusta.

 

Ennakko-odotukset

Myönnettäköön suoraan, etten aluksi suonut 1918-pelille ylimalkaista silmäystä enempää kiinnostustani. Sen perhepelimäinen ulkoasu sai heti ”tuskin on mun juttu” -reaktion aikaan. Ohitin siis uutiset ilman tunnontuskia, onhan tarjolla jo muutama muukin samaan aihepiiriin pureutuva nimike. Enkä tainnut olla ainoa joka toimi näin.

Kimpaantuneet kommunistit

Mutta, kuten aina käy, kun joku vetäisee herneet nenään, unisimmatkin heräävät. Itsekin kiinnostuin 1918-pelistä viimeistään SKP:n jutun myötä. Luettuani myös pelin suunnittelijan vastineen (löytyy saman artikkelin alta), jossa hän ihan pätevästi perusteli näkökantansa ja korjasi virheellisiä olettamuksia, halusin tietää tarkemmin mistä on kyse.

 

”Tämä on todella mautonta ja törkeää. Näin vakava ja traumaattinen tapahtuma ei sovi pelin aiheeksi. Kaikki käy, kun siitä saa rahaa?”
— SKP:n Turun piirijärjestön puheenjohtaja Tiago Silva

 

1918

Peli suunnittelijansa esittelemänä

Näillä odotuksilla huomasin innostuvani pelistä ihan aidosti. Ja viimeistään silloin kun suunnittelija itse ehti sitä hetken minulle esitellä ja avata hieman projektin taustoja. Kahvikuppilan syrjäisen nurkan hämyssä kuuntelin kun herra Matsinen esitteli silminnähden haltioissaan luomuksensa hienouksia. Olin vaikuttunut.

Pelissä on hyviä ideoita, jotka kallistavat sen enemmänkin europelin suuntaan kuin varsinaiseksi sotapeliksi. Ja tällaiseksi eurohenkiseksi peliksi se on tarkoitettukin. Mukana on resurssien ja alueiden hallintaa, sekä huoltoyhteyksien varmistamista. Itse taistelut ovat nopeita nopparalleja, joihin on saatu mukavasti pientä twistiä mukaan.

 

Tapahtumarikas kevät 1918

Peli jaksottuu skenaariosta riippuen tammi-toukokuun ajalle noin kahden viikon pätkissä, joista kukin vastaa yhtä pelikierrosta. Viikkojen kuluessa nähdään myös historiallisia tapahtumia, kuten venäläisjoukkojen vetäytymistä ja saksalaisten tukijoukkojen saapumista valkoisten avuksi. Näiden myötä asetelmat muuttuvat vähitellen päälaelleen, mikä lisää painetta molemmin puolin.

 

1918

1918-pelin valmistelu osoittautui hankalaksi. Parilla pienellä fiksauksella setup-ohjeistus saadaan jouhevammaksi. (Vas. yläkulma: odottavien lisäjoukkojen ruutuun ei sitten muuten pidä mennä laittamaan kaikkia reserviukkeleitaan ennen lupaa, toim.huom.)

Pelisession valmistelu

Kun ensikerran aloin peliä virittelemään pöydälle pelikuntoon, olin tuskissani, sillä alkuvalmisteluohjeistus on toteutettu pelkkänä listana ilman kuvia. Hommaa hankaloitti, että prototyypin mukana oli tarjolla vain englanninkielinen vedos ohjevihkosesta. Ja nappuloissa tietysti joukkojen nimet suomeksi.

Kun aikani olin selannut vuoroin vihkon alkupään joukkojen kuvakkeita (eng. käännöksineen) ja loppupään setuppilistaa, sain pelikentän lopulta kuntoon. Tämä vaihe varmasti helpottuu etenkin ensikertalaisille, jos setup-listan oheen lisätään pienet kuvalliset tiedot kustakin joukosta. Lopullisen version oletan sisältävän englanninkieliset tarrat puunappuloille.

Erilaisia skenaarioita on kolme, joiden asetelmat, kesto ja vaikeustaso vaihtelevat mukavasti. Lisäksi mukana on pidempi koko kevään kestävä kampanja.

 

1918

Osapuolten toimintakyky on kuvattu pelissä kortein. Pelaajat saavat valita, minkä kädessään olevista toimintopistekorteista käyttävät kullakin vuorolla.

Pelin strateginen runko

Alkuvalmistelut setvittyäni pääsin itse pelin pääasiaan, eli joukkojen hallinnointiin.

Osapuolet saavat satunnaiset toimintopistekortit kunkin pelikierroksen alussa. Kortit on numeroitu antamaan pelaajalle yhdestä neljään toimintopistettä pelivuoron ajaksi. Punaisille jaetaan kolme korttia, valkoisille neljä. Tuo neljäs kortti jää kuitenkin aina käyttämättä. Tämä on ihailtavan hienovarainen oivallus kuvastamaan valkoisten paremmin koulutettua sodanjohtoa. Heillä on enemmän resursseja joista valita, mutta kaikkea eivät hekään ehdi tekemään.

Korttien jakoa seuraa toimintokierros, jonka aluksi pelaajat valitsevat kädestään sopivan kortin ja iskevät sen tiskiin. Suuremman luvun käyttänyt saa toimia ensin. Tasatilanteessa valkoisten pelaaja toimii aina ensin, koska porvarit.

Pisteitään voi käyttää eri tavoin. Tarjolla on muutamia perustoimia, kuten naapuripitäjien urkkiminen, joukkojen marssittaminen, hyökkääminen, kansalaisten mulkuttaminen oman agendansa mukaan tai ihan vaan resurssien hankkiminen. Suuremman kortin käyttänyt pelaaja aloittaa, ja kun hän on kaikki toimintonsa toteuttanut, on vastustajan vuoro tehdä omansa.

Strategista liikehdintää

Kartalla näkyvät joet ja sahalaitaiset linnoituslinjat vaikuttavat joukkojen toimintaan niitä ylitettäessä. On siis hyvä etukäteen hiukan silmäillä, minkä reitin kautta kannattaa joukkojansa siirtää. Ja vastaavasti blokata vastustajalta parhaat reitit.

 

1918

Haapamäellä rytisee. Taistelun alkaessa joukot paljastetaan vastustajalle.

Sodan usva ja bluffaus

Kortit mahdollistavat myös vastustajan taktisen kampittamisen. Joskus tilanne vaatii, että alkuvaiheessa kierrosta toimitaan vähäeleisesti ja käytetäänkin vain se kahden pisteen kortti kourasta, vaikka parempiakin olisi siunaantunut. Vastustajan puskiessa läpi laajamittaisesti heti alkuvaiheessa, voi sitten itse viimeisellä toimintovuorollaan laittaa oman suurhyökkäyksensä käyntiin kädessään lymyilevällä neloskortilla. Tämänkaltainen taktikointi saattaa hyvinkin muuttaa asetelmia viikkojen kuluessa.

 

Resurssit, terrori ja sabotaasi

Resurssit näyttelevät merkittävää osaa pelissä. Kaapattuja aseita (ruskeat kuutiot) ja perustarvikkeita (keltaiset) hyödynnetään ylläpitämään joukkoja. Maa-alueet ja kaupungit antavat kaikkensa osapuolten tukemiseksi, mutta toisissa paikoissa vaan suodaan enemmän sympatioita vastustajalle. Nämä esitetään kolmella numerolla karttaruuduissa: musta kertoo montako yksikköä ruutu pystyy ruokkimaan kerrallaan, värilliset numerot ilmaisevat osapuolen saaman tuen silloin kun se on omassa hallussa. Mikäli musta luku ylittyy ylisuuren sotajoukon vuoksi, täytyy alueella olla keltaisia kuutioita heitä ruokkimaan.

Pidän siitä, että maakuntien ja kaupunkien resurssien kanssa on pyritty historialliseen tarkkuuteen. Eli ketä missäkin tuettiin sen ”hiljaisen enemmistön” toimesta.

Pelissä rullailee kiskoilla myös muutama panssarijuna. Ne ovat tehokkaita ja nopeita, mutta hävitessään taistelun vihollinen saa kaapattua ne omakseen.

Jos kauhistuttaa, että vastustaja on aikeissa vallata nykyisen alueen, vanhalla kunnon terrorilla saadaan maakuntien vihollissympatioita nujerrettua. Junaratojakin voi sabotoida ottamalla ne haltuun. Näin estetään elintärkeitä kuljetuksia vihollisalueille.

 

1918

Pelissä on suuri merkitys sillä, minkäsorttista mosuria kentälle tuuppaa. Nopeimmat iskevät ensin, mutta eivät välttämättä tarkimmin. Menetyksiä vähennetään tasaisesti rintamalinjan vähitellen murentuessa. Käytin punaisia minikuutioita muistuttamaan taistelukierroksista, ne kun tuppaavat äkkiä unohtumaan menon käydessä kuumaksi.

 

Taistelut nopeita ja ”brutaaleja”

On aika ottaa veljestä mittaa, kun kaikki korttien suomat toiminnot on tehty. Taisteluvaiheessa käännetään palikat näkyville alue kerrallaan, jolloin selviää molemmille, minkälainen yhteenotto on kehkeytymässä.

Päädyin pelin ohjeistuksesta poiketen asettelemaan palikat riviin pois kartalta, sillä tämä on mielestäni huomattavasti selkeämpi tapa selvittää, kuka on vuorossa. Tälle voisi kartan reunaan tehdä jopa oman alueensa.

Taistelussa on kolme kierrosta. Ensimmäisenä ottavat yhteen ainoastaan etujoukot, jotka paukkivat mestoille ensimmäisinä, ja heitä odottaneet puolustusyksiköt.

Aluetta suojaavat joukot ampuvat ensin. Jos tästä rytinästä joku selviää hengissä, on aika liittää tukijoukot mukaan taisteluun. Tässä vaiheessa katsotaan, minkälaisia kirjaimia blokkisotureilla on alakulmassaan. Kirjain määrittää taistelunopeuden. B2 on nopeampi kuin B3, jonka perässä hiihtelee C2, jne. Jos arvot ovat tasan, puolustajan yksikkö toimii aina ensin.

Maanmiesten tappaminen on helppoa ja hauskaa

Yksiköt iskevät noppia heittämällä. Taistelu on helppoa ja nopeaa, siinä vain katsotaan yksikön sen hetkinen kestävyys ja poimitaan sen mukaan noppia kouraan (Esim. Kaartilla on 2 kestopistettä = 2 hyökkäysnoppaa). Tarvittava osuma-arvo selviää samasta kohdasta kuin nopeuskin. Eli B2 vaatii kuutosen nopilla ykkösiä tai kakkosia vahingoittaakseen noita saastaisia epäihmisiä, jotka itseään veljiksemme kutsuvat. Pthyi!

Huomasin, että taistelut ovat usein minuutissa ohi. Yhteenotot ovat nopeita, ja mikäli noppatuuri suo, myös verisiä. Yksiköiden miesvahvuus putoaa tasaisesti osumien myötä blokkeja kääntelemällä, kunnes se viimeinenkin torppari on saatu hakattua herran pelkoon. Mikäli lopputulosta ei saada setvittyä kolmannen taisteluvuoron päättyessä, hyökkääjän on vetäydyttävä alueelta.

Menetysten suhteen joutuu vaikeiden valintojen eteen tämän tästä. Säästääkö vahvin tykistö vai vielä vuorossa oleva lussumpi pyssyjoukkio?

Taistelut jättävät jälkeensä edellä mainittuja aseita ja tarvikkeita, joita voi hyödyntää myöhemmin joukkojensa vahvistamiseen.

 

1918

Valkoiset perkeleet ovat onnistuneet pitämään Tampereen hallussaan aina sen valtaamisesta lähtien. Punaisten lukuisat takaisinvaltausyritykset eivät ole onnistuneet, ja joukot ovatkin huvenneet dramaattisesti tappiollisten yhteenottojen myötä.

Pelin graafinen ilme jakaa mielipiteitä

Kuten lukijat tietävät, pidän kauniista europeleistä. Voisin nipottaa enemmänkin, mutta tämän pelin kohdalla armo kävi oikeudesta, sillä kuulin, että pelin kartta on suunnittelijan omaa käsialaa (sen lisäksi, että on vuosia hionut pelimekaniikkoja). Ymmärsin, ettei 1918:n ole tarkoituskaan näyttää kovin synkältä vaikka teemansa sitä onkin, siksi iloiset värit. Sain vaikutelman, että peliin ollaan tyytyväisiä tällaisena. 

Mutta vaikka pelin graafiset elementit jäivätkin sivuosaan pelin tiimellyksessä, en voinut välttyä huomaamasta itse pelin toiminnan takkuavan jonkun verran nykyisen esitystavan vuoksi. 

Graafisena suunnittelijana ja suurena infografiikan ystävänä havaitsin nopeasti, että peliä pystyisi parantamaan jouhevammaksi erilaisella taiteellisella lähestymisellä. Ongelmallisesti kaupunkien nimet hukkuvat setupissa heti, kun toinen pelaaja on sinne laittanut palikkansa. Siinä saa niitä sitten puljailla ja setviä missä se oma pitäjä on. Eikä tässä mitään, maantiedolla pärjää jonkun verran, mutta sitten kun karttakin on hieman vinossa normaaliin esitystapaan verrattuna, olin toistuvasti pulassa.

Myös alueruudun tarjoamien resurssien esitystapa on vähän hankala. Siinäkin nostellaan nappuloita tämän tästä, jotta saa selville, paljonko resursseja alueella on tarjolla. Meinasin pimahtaa kun havaitsin Tampereella olevan 7 yksikköä ja 5 resurssia ängettynä samaan ruutuun, ja alle olisi pitänyt nähdä asetelmia räjäyttämättä.

Vaan eivätpä nämäkään nillitykset estäneet nauttimasta pelistä. Kun vauhtiin pääsee, alkaa sisällissota maistumaan kuin sata vuotta sitten!

 

 

1918

Fiilikset, eli onko sitä hauska pelata?

Lyhyesti: on. Hieman tahmean alun jälkeen 1918 soljuikin varsin lupsakasti eteenpäin. Kuten europeleissä yleensä, tehtävää olisi joka helvetin torpassa, mutta liian vähän aikaa ja resursseja sen kaiken toimeenpanemiseksi. Pelaajat joutuvat siis pallottelemaan kulloinkin käsillä olevan tilanteen prioriteettien parissa. Se on teknisesti hyvin helppoa, mutta silti se on joskus ihan uskomattoman vaikeaa.

Tykkäsin myös kovasti pelin taktisesta ulottuvuudesta. Se ei ole pelkästään sitä, kenellä on kovimmat äijät, vaan inhaa vastustajaansa pystyy kampittamaan lukuisilla eri tavoilla.

 

 

Pelin osa-alueiden tähtiarviot löytyvät nyt sivupalkista tai kommenttien alta.

 

Pelaajamäärä: 2
Yksinpeli:
Arvosteluversio: Ennakkoversio
Saatavuus: Hakee rahoitusta mesenaatti.fi-palvelussa
Huomion arvoisia modeja:
Muuta:

Lisätietoa: BoardGameGeek

KIEHTOVA MAINOS

Osallistu! Kommentoi! Vastaa! Rakasta!

avatar

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

  Tilaa  
Haluan ilmoitukset