Tämä lautapeli harmitti kovin.
Voi itku!
Joskus käy niin, että lautapeli saapuu huonoimpaan mahdolliseen aikaan. Nyt kävi niin. Totta totisesti.
Mikä peli? Missä kuvat?
Tuo peli, joka saapui kehnoon aikaan on Vengeance. Mukana paketissa tuli myös pienet Kickstarter-extrat ja lisäosana vaikeammat bossikentät.
Ja tässä viimein se kuva, jota tulit hiki otsalla katsomaan:
Vau.
Kostotarina kuin suoraan elävistä kuvista
Vengeance kertoo sen ah!, niin saman kostotarinan, joihin olemme tottuneet elokuvissa. Tekijätiimiä on ollut innoittamassa niin Kill Bill, John Wick kuin Old Boykin, mikä ei ole ollenkaan kehnompi lähtökohta.
Alussa pelaajien hahmot kärsivät vääryyttä ja — kuten kaikki tiedämme — synnin palkka on kuolema. Kyseessä on puzzlemainen tappopeli, jossa ei lihaksia tahi luoteja säästellä. Saatan kertoa siitä joskus pidemminkin, jos lukijoita kiinnostaa moinen. Nyt piti vain nopeasti saada kertoa tämä asia.
Tämä lautapeli pilasi uuden pelin viehätyksen! Kuva!
No miksikö tämä lautapeli tuli sitten väärään aikaan? Ihan siitä syystä, että juurikin eilen saapui vuoden päivät odotettu Kingdom Death 1.5 -päivityspaketti!
Kingdom Death 1.5 toimitettiin kohtuullisen jämerässä laatikossa. Ja ihan yhtä synkkänä kuin peruspelikin.
Päivitys, joka korjaa epäkohtia
Ja, jotta saisin tähän klikkihuoraus-otsikoituun pika-artikkeliini edes jotakin tekstisisältöä hakukoneita varten, kerrottakoon, että tuo 1.5-päivitys on kyllä erittäin tervetullut.
Päivitys korjaa muutamia epätasapainotuksia pelissä, lisää mukavasti uutta sisältöä ja muuttaa ei-niin-hyödylliset jämäkortit oikeasti varteenotettaviksi vaihtoehdoiksi. Näitä ovat muun muassa muutamat Fighting Arts -taistelutaidot sekä Innovaatiot, joita pelaajien kylä kehittää ajan saatossa. Nyt jopa kokkailusta tai rumpujen kehityksestä on hyötyä.
Myös aseisiin on tullut suuria muutoksia. Mukaan on lisätty kömpelö mutta tehokas luunuija, ja ennen kömpelö jousi on saanut tervetulleen parannuksen tarkkuusammuntaan. Ja jotain myös monstereille. Näistäkin ehkä lisää sitten tuonnempana, nyt olen tosi kiireinen.
Sinua on vedätetty
Piditkö lukemastasi? Kuten yllä mainitsin, tämä artikkeli oli tosiaan tehty vain testimielessä, kun kuulin kollegalta, että tämänkaltaisilla jämäuutisilla saa parhaiten lukijoita.
Tokihan olisin voinut kertoa asiani jo otsikossa ja näyttää kuvankin, mutta tänään… tänään olen kalassa.
Sinut oli niin naurettavan helppoa kalastella typerillä otsikoilla. Häpeäisit! (Kuva: Clark Young)
Onko järkee vai ei?
Tässä kohden sitä kysyy itseltään, kannattaako todella jyystää useita päiviä työtä vaativia, harvoin ilmestyviä piiitkiä artikkeleita lukijoille viihteeksi, vai kaapia kasaan tällaisia kahden markan ”uutisia” joissa ei mitään juuri sanota, mutta otsikko kiehtoo? Geneeriset kuvatkin nyysitty kuvapankista.
Aikoinaan valitsin blogin linjaksi ensin mainitun, koska sellaisia ei juurikaan ole tarjolla, mutta vissiin se ei sitten myy. Mitäs sanot? Pitkiä herkutteluhetkiä erikoisemmista peleistä harvemmin, vaiko nopeita rypistyksiä massamedian alttarille muiden joukkoon?
Seuraavaksi alan varmaan kirjoittamaan joulun parhaista perhepeleistä rakastavaan sävyyn. Huhuh.
Ei mut sori, nyt joudun lopettamaan tähän, koska aika on rahaa ja hakukoneiden vaatima tekstimäärä on nipin napin kasassa. Kiitos, nam!
EDIT:
Surullista huomata, että tämä jämistä kaavittu artikkeli näyttäisi jo tunnissa keränneen kävijöitä enemmän kuin yksikään teksti blogin ensimmäisen olemassaolovuotensa aikana… Huoh.
Ei ei ei! Nyt pitää miettiä, että miksi kirjoitat? Klikkien takia? Fakta on se, että tämä saa varmasti niitä eniten. Jos niitä haluat huntata niin ehdottomasti kannattaa vaihtaa.
Vastaat kuitenkin jo tässä kirjotuksessa kysymykseesi. Sinua motivoi kirjoittaa siitä mikä sinua kiinnostaa, isoista lautapeleistä, jotka ovat lähinnä elämäntapa. Yleisö on juurikin sellainen, jolla on pitkäjänteisyyttä lukea pitkiä juttuja.
Oman blogin alkutaipaleella huomasin saman ilmiön. Pelit, jotka kaikki tunsivat, kiinnostivat. Mitä useammin kirjoitti, sitä useampi luki. Tuli paine ja halu tuottaa lyhyttä usein. Tuli stressi. Lopetin. Nyt teen kun haluan ja jaksan, siitä mikä milloinkin minua kiinnostaa. Joskus kahden kuukauden välein, joskus viikon. Lukee kuka lukee, lukee miksi lukee.
Näistä ei kukaan muu kirjoita suomeksi ja siksi käsittääkseni tätä aukkoa lähdit paikkaamaan. Monipuolisuus on Suomen pienessä skenessä hyve, kaikille jotain jossain. Minua nämä kiinnostavat, mutta ei ole tällä hetkellä aikaa itse pelata. Tämän takia tykkään lukea eli älä vaihda.
Kiitos, Kristian, kannustavasta kommentistasi! Kauniilla sanoillasi surun pyyhit silmistäni pois.
Haluan myös uskoa, että lautapeliharrastajissa on myös sitä väkeä, joka janoaa saada selvyyttä siitä ”fiiliksestä” mitä peli tarjoilee, ei niinkään markkinointitekstejä jotka voi lukea Kickstarter-sivulta. Tällä porukalla on yleensä myös kärsivällisyyttä opetella monimutkaisiakin pelejä tai lukea pitkiä epookkeja ihme aiheista, joten ehkäpä blogini toimii heille jonkinlaisena fiilistelyalustana.
Sisältöä syntyy harvemmin, mutta toivottavasti pintaa syvemmin.
Helvetin surullista tosin huomata, että tämä jämistä kaavittu paskajuttu näyttäisi jo tunnissa keränneen kävijöitä enemmän kuin yksikään teksti blogin ensimmäisen olemassaolovuotensa aikana… Huoh.
…varmasti hurrrrjan lohduttavaa. Hieman kyllä sairas kokeilu tämä, en uskaltaisi.
Statistiikoista ehkä mielekkäimpiä ovat istunnon keskimääräinen kesto, jonka perusteella voi päätellä aika paljon. Ihan mielenkiinnosta kokeilin viikon ajan Hotjar.comia, joka nauhoittaa kävijöiden hiiren ja ruudun liikkeet. Oli yllättävän miellyttävää katsella kun joku rullaili rauhassa ruutua alaspäin selvästi tekstiä lukien.
Heh, taitaa Lautapelihelvetti olla jo nimensäkin puolesta ihan hyvä kokeilualusta normien ravisteluun.
Vaikka yleisesti boikotoinkin klikkiotsikointia, niin olen taas kerran sen uhri ja todiste sen toimivuudesta markkinointimielessä. Välittömästi jäin lukemaan taidokkaasti kirjoitettua tekstiäsi ja blogi tallentui selaimen kirjanmerkkeihin.
Markkinoinnin alalle kouluttautuneena saanen esittää varovaisen toteamuksen, että yleisön kasvattamiseksi klikkiotsikointi soveltuu; kunhan se tarjoillaan sopivan sisällön kera. Jatkuva klikkiotsikointi tosin ainakin itseäni ärsyttää, mikä on johtanut iltapäivälehtien täys-boikottiin, toivottavasti saat uutta intoa ja energiaa tuottaa juuri noita mainitsemiasi pitkiä ja kattavia artikkeleita!
Innolla odottaen,
– Jani
Kiitos Jani!
Aivan loistavaa kuulla, että olen onnistunut saamaan blogini kirjanmerkkeihisi. Vissiin olen jotain tehnyt oikein, vaikka alennuinkin iltapäivälehtien tasolle. Itselläni ne ovat pysyvästi pannassa, koska sisältö on juuri tämän jutun kaltaista shaibaa. Tässä oli siis kyseessä vain kokeilu, ei varsinainen suunnanvaihto, älä huoli!
Olen pyrkinyt pitäytymään pitkissä ja analyyttisissä, kokemusperäisissä teksteissä. Ja niin tulen toimimaan jatkossakin. Mutta kuten sanottua, sain tuossa kuulla kollegalta, että ”toiset tekevät viihdettä, toiset uutisia”. Oliko tämä nyt sitten sellainen ajanmukainen ”uutinen”, mene tiedä. Asiasisällön jätin tietoisesti vajavaiseksi.
Uskalias koe, mutta muista kaupallisesti hyvä otsikon ei tarvitse olla automaattisesti huono asia. Klikkibaitti otsikko plus hyvä sisältö tuo ja pitää lukijan. Hyvä otsikko ja pökäle sisältö tuo lukijan kerran, mutta menettää sen myös yhtä helposti.
Kiitti Kaitsu, hyvä pointti.
Tässä oli nyt ihan tarkoituksella rakennettu ”pökäle” klikkiotsikon taakse. Se on sitä nykypäivää se. Silleen nopeesti vaan, kansalle leipää ja sirkushuveja!
Myönnän omaavani hieman vinksahtaneen huumorintajun, joten otin ja tein tällaisenkin tänne, jotta ihmiset saavat vähän kontrastia muihin juttuihini. Joku rajoittuneempi persoona saattaisi sanoa jopa blogistin itsemurhaksi, vaan mitäpä siitä.
Blogin jutut jakavat taatusti lukijakuntaa jo ennestään, enkä nyt varsinaisesti odota, että jokainen tähän juttuun haksahtanut jäisi kämmenet hiessä vartoamaan seuraavaa. Kiitos kaikille jotka jäävät.
Klikkihuoraustoimi; sait mut lukemaan artikkelin. En kuitenkaan artikkelista tajunnut hölkäsenpöläystä (yleensä sentään klikkitäkyt jotenkin avaavat otsikkoaan). Mulle jäi esim. todella auki että miksi se on pilannut lautapelikokemuksessi että sait samaan aikaan kaksi todella odotettua pakettia. Voin arvioida syitä, joista veikkaan jonkin niistä osuvan kohdalleen, mutta et sitä tarkkaan ottaen avannut.
Lisäksi harvoin enää tartun klikkitäkyihin, mutta koska kyseessä oli lautapeli-aihe, niin arvelin kokeilla. No pettymyshän siellä odotti. Lisäksi lukijan epäarvostamista. Nyt meni multa Lautapelihelvetti boikottiin. (Jos nämä kaksi epäkohtaa olisi tekstissä korjattu, ei varmaan menisi).
No, etpä sinä kyllä minun boikotissa varmastikaan mitään menetä – enpä ole ennenkään blogiasi lukenut.
Moi Jani, ja kiitos hämmentyneestä kommentistasi!
Olen otettu, sillä olet ensimmäinen, joka uskaltaa rehdisti sanoa suoraan, että nyt lähti boikottiin tämä typerä blogi — ja taatusti ihan syystä.
Jos nyt vähän avaan tuota sisältöpuolta, todettakoon, että hyvin usein saa availla clickbait-linkkejä vain nähdäkseen, että otsikossa mainittu ”nuori nainen” onkin sittenkin ehkä vähän iäkkäämpi, tai jos nyt nainen ensinkään. Eli turha harmitella ohutta sisältöä, noudattelin tässä klickbait-käsikirjaa ihan harkitusti.
Mutta noista peleistä: mikäli on seurannut blogiani aiemmin, on ehkä havainnut, että Kingdom Death: Monster on Kovin Peli Maanpäällä™. Se perhana pilasi siis samanaikaisella ilmestymisellään toisen uuden hienon pelin saapumiskokemuksen, jättäessään sen varjoonsa. Kultamitali kädessä hopea ei tunnu enää miltään. Tämä kismitti kovin. Arvelin uusien lukijoiden klikkaavan tekstiin linkitettyä KD:M-juttua, mutta ehkä se ei ollut niin selkeä sitten kuitenkaan…
Harmillisesti huomaan aiheuttaneeni tällä myös epäarvostuksen tunteita sinussa, arvon lukija, jollaista muut blogit eivät tee. Pöyristyttävää. Yritän jatkossa keskittyä enempi naminami-juttuihin, jotka eivät herätä minkäänsuuntaisia tunteita. Ne ovat varmoja, ja niitä on tosi kiva lukea. Ja joskus niissä on jotain sisältöäkin.