Liian kaunis kuolemaan — blogi on kömpinyt montusta takaisin

”Mikäs pahan tappais”, sanoo vanha kansa. Liekö tämä blogi sitten pahimmasta päästä jo nimensäkin puolesta, mene tiedä.

”Missä olit silloin kun tämä blogi otti ja kuoli?”

Kuten puolisen vuotta sitten uutisoitiin, Lautapelihelvetti kohtasi kamalan tragedian viime kesänä. Sen vuosia rakkaudella rakennettu, suorastaan hermeettisen kokoinen tietokanta otti ja tuhoutui, naps vaan. Tuo force majeure -luokan onnettomuus tapahtui vain sekunneissa vieden mukanaan niin sisällöt, kommentit kuin laajat, viimeistelyä odottavat juttuluonnoksetkin.

Näytti erittäin epävarmalta, että koskaan jaksaisin tai ehtisin enää tarttua toimeen ja alkaa rakentamaan blogia tyhjästä uudelleen.

Henkiin herääminen

Kuukausien kuluessa aloin kuitenkin koko ajan vain enemmän kaipaamaan tätä leppoisaa sivuprojektiani. Vaikka hiljaista onkin ollut jo pidempään, luova tauko on tehnyt hyvää. Takaraivossani alkoi vähitellen itää ajatus, voisiko sen vielä saada defibrillaattorin avulla henkiin? Nyt löysin viimein sopivan aikaikkunan ja inspiraation, ja otin asiakseni selvittää mitä blogin herätys vaatii. Työtä riitti, mutta se on nyt tehty. Lautapelihelvetti on bäk.

”Mitä sä luulit — et mä kuolin, vittu? Hahhaa! Niin kuolinki! Mutta mä palasin!”
Julma Henri, ”Srjtnt, Vol. 2”

Blogi sai myötätuntoa ja jaksuhaleja peliyhteisöltä

Isoin asia mikä antoi pontta blogin paluulle, oli huomio, että näitä häröjuttuja taidettiin oikeasti jäädä pelikentällä kaipaamaan. Ilmeisesti Lautapelihelvetti on kuin onkin siis onnistunut jättämään jarrujälkensä alan konkareiden vanaveteen vuosien varrella. Se on mukava huomata se. Kiitti teille.

Ja kyllähän se itseänikin kismitti kun kaikki pitkät artikkelit, joihin on panostanut satoja tunteja, katosivat sen siliän tien. Osa niistä on ollut ihan asiallisiakin. Lisäksi useimmat Lautapelihelvetin artikkeleista käsittelee lautapelejä, joita ei muualla suomalaisissa pelialan julkaisuissa ole koskaan käsitelty.

Elät vain kahdesti, mutta koitahan tällä kerralla pysyä hengissä

Iso kiitos blogin henkiinheräämisestä kuuluu myös Pöydällä-lautapeliblogin Kristianille, pitkäaikaiselle seuraajalle, joka vinkkasi juttujen löytyvän vielä bottien arkistoimana Internet Archivesta. Hittolainen. Olisihan tuo nyt itsekin pitänyt hoksata alaa tuntevana, mutta eipä niillä suutarinkaan kakaroilla tossuja ole… Eli kiitos hänelle reippaasta ensiavusta, muuten tuskin olisin koskaan tarttunut toimeen, jos vuosikausien tekstit olisi pitänyt tyhjästä tempoa.

Päivityksiä ja parempaa lukukokemusta

Samalla sitten kun tuossa kopioin ja fiksasin vanhojen juttujen lähdekoodeja, katsoin olevan hyvä hetki niitä hieman myös hioa samalla. Siltä varalta, jos vaikka olisivat vielä tulevaisuudessakin validia sisältöä lautapelaajille.

Suurin osa jutuista selvisi vähemmällä, mutta toiset, kuten This War of Mine ja Vengeance kokivat melkein täysremontin sisältönsä suhteen — ovat nimittäin kumpikin ihan oikeita arvosteluja tästedes! Weeeh.

Sinne tänne saatettu lisäillä myös pieniä tämän päivän huomautuksia silloisia asianlaitoja korjaamaan. Ei muuta kun lukemaan!

Ja mitä mystisimmin julkaisuvalmius osui vieläpä jetsulleen synttäripäivälleni ilman ennakkosuunnittelua — eli tässähän tavallaan juhlistaa syntymän juhlaa sekä mies että kone. Yay!

Että xoxo vaan itse kullekin,
— Olli