Brass: Lancashire ja sarjan uudempi toinen peli, Brass: Birmingham
Kasvojenkohotus klassikolle
Tänään se vihdoin saapui, Martin Wallacen Brass: Lancashire, originaalipelin upeasti uusittu versio, sekä täysin uusi peli sille jatkoksi, Brass: Birmingham.
Alkuperäinen Brass – An Industrial Revolution (2007) on ehtinyt nauttimaan suurta arvostusta jo reilun vuosikymmenen europelaajien keskuudessa. Pelin keskiarvosana kirjoitushetkellä on makoisat 8.0. Se on rankattu parhaiden pelien 35.:lle sijalle, ja strategiapeleissä se keikkuu vielä muikeammin sijalla 27.
Alkuperäinen peli on ollut saatavilla digiversiona ainakin AppStoresta, josta sen itsekin pädille hankin viime vuonna, uutta lautaversiota odotellessani.
Sähköinen versio ei uudelle pahviselle pärjää
Mutta totuus on, ettei sitä kovin paljoa ole kyennyt pelaamaan, sillä säännöt — vaikka melko selkeät ovatkin — on helpompaa opetella ohjevihkosen kanssa. Mielelläni myös opiskelen pelit niin, että näen koko pelilaudan pienen siivun sijasta. En oikein koskaan ole päässyt jyvälle pelin syvimmästä olemuksesta digiversion kanssa.
Mutta siihen on tulossa muutos. Nämä kaksi uutta peliä opettelen.
Originaali Brass. Ei kovin inspiroiva kokemus. Pelaamatta paska. (Kuva: ZetaZeta, BGG)
”Ei se silmäkarkki, vaan ne mekaniikat, blaa blaa”
Toinen syy, miksi en ole jaksanut intoilla digiversion vuoksi, on sen grafiikka. Tavallaan ihan ok, mutta siltikin vähän turhan lähellä originaalipelin silmätulehdusta. Tokihan tästä voi olla montaa mieltä, mutta mielestäni originaalipeli sattuu nyt vaan olemaan aivan hel-ve-tin ruma. Katso vaikka ylempää kuvaa.
Sori vaan, jos omaa silmääsi hivelee puukynällä törpätyt oksennukset pitkin pelipöytää, meikäläisen ei. Okei, no pahvisilla nappuloilla saattaa olla pientä toivoa, mutta itse lauta ainakin saa antamaan ylen tuossa tuokiossa.
Tämä uusi versio sen sijaan, ahhh… Olen pakotettu tekemään heti unboxing-postauksen, koska tämä peli on niillä rajoilla, ohittaako jopa taannoisen Anachronyn Unboxing -kokemuksen. Vaikea sanoa. Päätä sinä?
Molemmat Brass-pelit toimitettiin yhden varsin järeän laatikon sisällä…
…joiden sisälle ne oltiin paketoitu vielä kertaalleen omiin bokseihinsa!
Poikkeuksellisen kestävä paketointi
Roxley Games on hoitanut hommansa pieteetillä, jota voi vain ihailla. Paketoinnissa ei olla säästelty, vaan pelit kestävät vaikka lemmikkidekkarin toimituksen aina ovelle asti. Tokihan tämä panostus tuo ne säästöt yritykselle pidemmällä tähtäimellä kun ei tarvitse lähetellä korvaavia osia ympäri maailmaa.
Kyllä siinä on saanut kuljetusfirmojen henkilökunta rehkiä ihan totisesti, jos ovat saaneet nämä pelit rikki toimitettaessa. Koko setti oli paketoitu ensin paksuun tupla-aaltopahviin, joiden sisälle vielä molemmat pelit omiin tuplapaksuisiin pahvilaatikoihinsa! Huh.
Kyllä siinä sai hykerrellä, kun näitä availin. Joku vekki oli uloimman laatikon pinnassa, mutta eipä edes sen läpi ollut kyennyt.
Niin kaunista, että melkein pahaa tekee. Brass: Lancashire ja Brass: Birmingham
Kustaan hunajaa
Kuten Kustaan Kaarlellakin aikanaan, paketin avaamiskokemus oli suorastaan hunajainen. Kehoni kostui jo pelkästään kansikuvien tyylikkäästä taidekuvituksesta sekä (tavallaan aika turhista) folioiduista nimiteksteistä.
Ja mikä parasta: ei yhden yhtäkään pelifirman paskalogoa upeita kuvia pilaamassa! Katson sinua, Robinson Crusoe (2016).
Ensimmäisenä laatikosta avautuu näkymä Brass: Lancashiren laadukkaaseen sääntövihkoseen.
…jonka alta paljastuu häkellyttävän kaunis pelilauta.
Olen haltioissani
Harvemmin enää nykyään peliä avatessaan kokee, että joutuu erikseen keskittymään hengittämiseen siinä availun lomassa. Ja siihen, ettei silpaise ohimennen ranteitaan auki veitsen kanssa into piukassa rehatessaan.
Turpeat täytteet
Yllättävää kyllä, pelipaketin kansi ei mahtunut kiinni myyntikuntoisena. Tiedä sitten, onko se tämän rajoitetun Deluxe-version ominaisuus, vai ihan perushommia. Arvelen tilanteen kuitenkin asettuvan jahka saan pahvinappulat irroiteltua kehikoistaan. Ja niin kävikin. Kansi menee kiinni ja pipanat mahtuvat kaukaloihin mukavasti.
Pelin kartta Ison-Britannian länsirannikolta saa minut hykertelemään, sillä se on aivan uskomattoman kaunis. Kyllä. Pieniä yksityiskohtia on satoja, ja jos nyt oikein muistan Kickstarter-kampanjasta, Gavan Brown himokkaine ystävineen maalasi ja viimeisteli pelien karttoja liki vuoden. Ja se kyllä näkyy.
Huomattavaa myös on, että sarjan uuden vesan, Brass: Birminghamin kartta on jopa vieläkin hienompi yömaisemineen!
Ohjekirja on myös superhieno.
Heti alkuun pelin ohjekirja esittelee historialliset teollisuusmogulit, joilla pelissä päästään pelaamaan. Sir Henry Bessemer oli aikanaan bileiden hauskin mies.
Pelin koko kartta esitellään ohjevihkosen aukeamalla muiden komponenttien kanssa. On se vaan niin… Ahh!
Historiallista tarkkuutta
Heti ohjevihkosen aluksi ensimmäisellä aukeamalla esitellään pelin todenmukaiset, historialliset henkilöt, joista pelaajat valitsevat omansa. Hahmot on jaoteltu neljälle kaksipuoleiselle pahvilätkälle. Joitain nimiä näistä kahdeksasta mainitakseni mukana ovat muun muassa kaikkien tuntemat perusnaamat Sir Richard Arkwright (23.12.1732 – 3.8.1792), Eliza Tinsley (17.1.1813 – 17.1.1882), Isambard Kingdom Brunel (9.4.1806 – 15.9.1859), George Stephenson (9.6.1781 – 12.8.1848), James Watt (30.1.1736 – 25.8.1819), Robert Owen (14.5.1771 – 17.11.1858), Sir Henry Bessemer (19.1.1813 – 15.3.1898) sekä Eleanor Coade (3.6.1733 – 16.11.1821). Maistuu!
Kustakin teollisuusmogulista on mukana myös hengästyttävä historiikkipalsta, jota kukaan ei tule koskaan lukemaan.
Pelin historianmukaisuudesta vastaa Judith Bennett. Että jos tuntuu, etteivät tiedot natsaa Wikipedian kanssa, kandee varmaan laittaa sitten postia kyseiselle ämmänretaleelle.
Pelilaatikon sisälle on ympätty kelmua ja tukipahveja joka suuntaan. Ne pitävät osat tukevasti paikallaan kuljetuksen ajan.
Vähitellen paljastuu peliä varten suunniteltu muovikehikko, jonka on määrä pitää osat paikallaan jatkossakin.
Näyttää tilaa olevan reilusti kaikille pelaajien käyttämille pipanoille. Se on hyvä juttu.
Brass: Lancashire on hämmentävän jämerää tekoa
Jo se, että peliin on suunniteltu erillinen ”kaukalosisus” kertoo suunnittelun huolellisuudesta. Mutta jumalaare, kun otin oranssin muovikehikon pois, huomasin, että lisäksi se on vieläpä tuettu lokeroreunojensa sisäpuolelta paksuilla pahvisuikaleilla! En ole ennen kokenut tällaista. Tämä peli on totisesti tehty kestämään.
Pelin korteille on suunniteltu oma lokeronsa, kuten kuvasta näkyy. Totesin tosin, että se toimii parhaiten korteille, joilla pelataan ns. paljaalteen. Kumeja käyttävät pelaajat haluavat asettaa korttinsa viereiseen slottiin (yllä olevassa kuvassa slotti jossa nyt näkyy pussillinen puunappuloita). Siihen ne mahtuvat juuri sopivasti. Toki riippuu varmaan myös siitä, minkä merkkisistä suojista tykkää. Itse olen tykästynyt Tin Maniin.
Kickstarter-kampanjan venytystavoite takasi pelin korteille Linen Finish -viimeistelyn, eli ne kestävät käyttöä peruskortteja paremmin vaikka ei korttisuojiin satsaisikaan. Suosittelen silti kyllä satsaamaan.
Brass: Lancashiren pelilauta on taivaallisen kaunis taideteos jo itsessään. Jos se ei vielä tullut selväksi. Ja Brass: Birminghamissa on yömaisema!
Taideteos, joka kisaa mestareiden sarjassa
Nyt täytyy kyllä jo alkaa harkitsemaan, onko tämä kenties pelihyllyni kaunein europeli. Jos ei jopa ohi, niin vähintäänkin samalla viivalla mennään Trickerionin, Anachronyn ja Scythen kanssa. Eikä se ole ihan vähän se.
Yllättävän vähän pelissä on irtokomponentteja, vaikka tähän toki lisätään sitten ne tietysti ne kymmenet pienehköt pahvinappulat.
Maltillinen määrä komponentteja
Brass: Lancashire -pelissä ei antauduta arvan vietäväksi. Kaikki on kiinni pelaajan päätöksistä, taktikoinnista ja kourallisesta kortteja. Tämän vuoksi mukana tulevien komponenttien määrä näyttääkin jokseenkin vähäiseltä. Toki tähän lisätään sitten pelaajakohtaiset pahvinappulat, jotka lisäävät peliin junia/lauttoja, tehtaita sekä kaivoksia ja satamia.
Näyttää lupaavalta pelin setuppiasettelua ajatellen.
Brass: Lancashire Deluxe -pelin mukana tulee heti valmiina arvokkaat ”chipit” masseja kuvastamaan. Niille on oma, jämerä muovikotelonsakin.
Brass: Lancashire Deluxe Editionin mukana tulevat pokeri-chipit tuntuvat ihanilta karvaisilla kämmenillä, ja näyttävätkin aikas kivalta.
Brass: Lancashire Deluxe Edition lisää peliin lisäarvoa
Tämä minun vähän parempien ihmisten versio tulee numeroidussa laatikossa ja mukana on myös yllä näkyvät pokeri-chipit. Muoviset chipit korvaavat perusversion kuppaiset pahviset kolikot. Ja sellaisia nyt ylipäätään alentuvat käyttämään ainoastaan köyhät ja orvot. Pthyi!
Chipit tuntuvat laadukkailta ja painavilta. Myös niiden väritys ja graafinen ilme antaa samanlaisia hyvänolon tunteita kuin pelin muutkin komponentit.
Brass Iron Clays -lisäherkku antaa pelille kuin pelille hieman deluxe-tuntua. (Kuva: Kickstarter)
Iron Clays
Tästä oli sitten vielä saatavilla sellainen Iron Clays -lisäkilke, jossa ”kolikkosetti” on vähän vielä laajempi. Siinä on mukana keltaiset satasen chipit ja se on tarkoitettu käytettäväksi eri pelien kanssa. Pelipöydän vakiokalustoa, siis. Ihan halpa se ei ollut, mutta näyttäähän se toki mainoskuvissa aikas maukkaalta.
Kieltämättä hieman nyt keljuttaa, etten sitten ottanut sitä mukaan pelisettiin…
Brass: Lancashire Deluxe on kaiken kaikkiaan aikas kiehtova pelipaketti.
Laatuputiikki, joka toimittaa
Kyllä viimeistään näiden rakkauden hedelmien myötä on selvää, että Roxley Games on päässyt allekirjoittaneen laatujulkaisijoiden listalle. Se lista on lyhyt. Kyseessä on kaikin puolin erittäin laadukas paketti, joka viihdyttänee pitkään.
Eihän sitä koskaan tiedä, viihtyykö peliporukka tämän parissa, mutta arvaan, että Brass: Lancashire ja Brass: Birmingham ovat tulleet jäädäkseen. Trickerion teki jo vaikutuksen, koska siinä pelaaja voi taktisesti hallita omia oddsejaan hyvinkin tarkasti, joten tämä tuskin tekee poikkeusta.
Edit 01/2023: Kyllä maar! Brass: Lancashire on nähnyt ehkä europeleistä eniten pelipöytää porukassamme ilmestymisensä jälkeen. Kerran pelattu myös Birminhamia, mutta sitten tuli pandemiat sotkemaan, prkl.