Pettymys oli suuri, kun perjantai kolmannentoista juttusisältö ei ollutkaan antoisa, vaikkakin ihan linjan mukainen ja valtavirran standardeja myötäilevä.
Lifestyle-blogin hengessä kirjoitan vielä tänäänkin ajatuksiani, sillä olen ollut melko murtunut heti herättyäni. Ei se krapulaa ole. Se johtuu kauhistuttavasta havainnostani.
Perjantai 13. ei ole pelipäivä.
Voi pehva. Kolmastoista ja perjantai. Mahtaako tänään uskaltaa jyystää Kingdom Death: Monsteria laisinkaan?
Kingdom Deathissa kylänraitti on pitkä kuin nälkävuosi ja sen varrella voi tapahtua mitä tahansa.
Kingdom Death -juttusarjan ensimmäisessä osassa setvittiin tarinan alustusvaihe ja pykäiltiin kylän perustat kuntoon. Tässä sarjan toisessa artikkelissa jatketaan siitä kohti ensimmäistä metsästysretkeä.
Kingdom Death: Monster saavutti rivakasti legendaarisen kulttiaseman lautapelikulttuurissa. Se on lautapelien Graalin malja, johon vain harvat ovat päässeet tutustumaan. Kingdom Death on peli, joka erottelee miehet miesvauvoista.
Kingdom Death: Monster on säälimätön lautapeli. En pysty riittävästi painottamaan sanaa säälimätön. Peli saattaa murskata sinut jo ennen kuin pääset edes varsinaisesti pelaamaan!
Lautapeliblogi Lautapelihelvetin uudistukset nostivat sen aiempaa ammattimaisemmalle tasolle.
Kuten kaikki fiksut ihmiset tietävät, vanha sananlasku pitää kutinsa.
”Jos se toimii, älä korjaa.”
Vaan paskaakos minä siitä. Otin ja jatkoin blogin rungon ropeltamista reippain mielin. Joku voisi kysyä, että eikö se viimekertainen, aivan jumalaton remppahelvetti olisi jo riittänyt. Ei. Ei se riittänyt.