Blogi erehtyi itse vierailemaan makaaberissa majatalossa ja kuinkas muuten, kuuteen jalkaan päädyttiin. RIP.
Edes blogin perheystävällisempi linjaus ei ole auttanut pysymään kiinni ”ajan hermolla” ja vastaamaan haasteisiin bloggausbisneksen alati raaistuvalla toimintakentällä, joten Lautapelihelvetti on väistämättä ajautunut vain täytteeksi internetsien joutomaille. On siis aika siirtyä tauolle ja hengähtää hetkinen.
Escape Plan on Vital Lacerdan seitsemäs itsenäinen peli.
Vital Lacerdan nimi on kuluneen vuosikymmenen aikana kehittynyt jo omaksi brändikseen. Mitä tahansa mies suunnitteleekin, on se jotakin valtavaa, monimutkaista ja iloisen väristä. Yhteisenä tekijänä myös tarkkaan ketjutetut suunnitelmat, joiden toteutuminen on aina viime kädessä vähän myös onnesta kiinni. Lacerda poimii peliensä aihealueet useimmiten sellaisista aihepiireistä, joista ei juuri pelejä ole vielä tehty. Ei ainakaan europelejä.
Escape Plan ei tuo poikkeusta tähän. Osallistuin pelin Kickstarter-kampanjaan, ja nyt viimein sain sen käsiini. Avasin sen oitis.
Blogin uusi, kevyempi linjaus vaihtaa nimen ja uudistaa myös logon. Uusi nimi tulee olemaan Lautapelihemmetti.
Hei ystävät. Koska edellisestä juttusarjanpätkästä on päässyt kuin varkain kulumaan jo tolkuttomasti aikaa, olen päättänyt tehdä ratkaisevia muutoksia blogin linjaukseen. Aiemmasta artikkelistakin huomaa taas, ettei sitäkään saatu valmiiksi ”muiden kiireiden vuoksi”. Näin. Enää ei siis voida kuluttaa päivätolkulla aikaa syvällisiin juttuihin, koska niitä ei ehditä kirjoittamaan valppaalle yleisölle riittävällä tahdilla. Pitää saada valmista heti.
Vaikka se alkuun tuntuikin vieraalta, olen vähitellen sopeutunut ajatukseen että joudun taipumaan markkinavoimien edessä. Olen nimittäin todennut, etteivät tällaiset törkyjutut myy.
Vengeance antaa kaivaa pihvit hampaankoloista.
Tämänkertainen arvostelupeli on nimetty teemansa mukaisesti varsin yksioikoisen kylmästi: Vengeance, kosto. Olin aikeissa arvostella tämän jo aiemmin, mutta kävikin kehnot.
Nyt kaivoin pelin taas naftaliinista ja otin asiakseni kirjoittaa siitä jutun, sillä kyseessä on suht tuntematon nimike. En löytänyt siitä jutun juttua. Perkaan peliä tässä arvostelussani tuttuun tapaan yksinpelimoodin kautta. Tämä pelimuoto on hivenen tarinallisempi kuin moninpelin kilpajuoksu, joten se lienee blogijutuksikin maistuvampi.
Kingdom Death: Monsterin Echoes of Death -lisäsisältö on koostaan riippumatta poikkeuksellisen kiinnostava. (Kuva: kingdomdeath.com)
Adam Poots on löytänyt ihailtavan kaavan heruttaa kultaa automaattisesti sillä välin kun yrityksen pääfokus on keskitetty tiukasti Kingdom Death -pelimaailman todelliseen laajentamiseen. Kultasuonen mahdollistaa minilisäosat, jotka lisäävät peliin uutta lusikallinen kerrallaan.