Anachrony Unboxing - Lautapelihelvetti

Anachrony Unboxing

Anachrony toimitettiin valtavassa laatikossa, jonka sisälle peli oli ympätty tiukasti reunojaan myöten.

Anachrony toimitettiin valtavassa laatikossa, jonka sisälle peli oli ympätty tiukasti reunojaan myöten.

Jumalaisen kaunis Anachrony

Jo valmiiksi ylistetty Anachrony saapui viimein Suomeenkin. Päätin tehdä pikaisen unboxing-postauksen, sillä tämä peli pisti sukat rullaamaan jo laatikkoa avatessa.

 

Anachrony Kickstarter

Kickstarter oli muhkea suksee.

Harvinaisen ammattimainen Kickstarter-kampanja

Jokunen KS-kampanja vyön alla voin todeta, että tähän mennessä vain ja ainoastaan Stonemaier Gamesin Scythe on onnistunut toimittamaan tuotteet lupaamassaan ajassa. Siitä hieman lipsuen Anachrony saapui kymmenen päivää myöhässä. No, ehkä sen kestää.

Annan sen kyllä anteeksi, sillä verrattuna vaikkapa CMONin tavanomaiseen 6-8 kuukauden viiveeseen tämä tuli erittäinkin ajallaan. Ja vielä kun peli on vielä pirusti CMONin nimikkeitä laadukkaampi, ollaan vahvasti voiton puolella. Ja ”hauskana” knoppitietona Anachronyn viivästys johtui EU-jakelijan tiloissa vallinneesta CMON-peliruuhkasta. Kampittavat vielä toistenkin projekteja, perkele.

Anachrony on saman Mindclash Gamesin peli kuin arvostelemani Trickerion, jota rakastan isosti. Ei siis ollut epäilystäkään, etteivätkö he jälleen toimittaisi. Ja hehän toimittivat.

Boksi auki!

Kun sain laatikon auki, ensimmäisenä näkyviin pullahti itse valitsemani Dominance-erikoissuojan valtava logo (ylin kuva). Aijai. Jo tuosta suuresta, pelkistetyn siististä kuvasta tiesin, että olen juuri saanut käsiini jotakin erityistä. Pelkästään jo etureuna huokui laatua ja tuotantoarvoja.

Anachronyn Kickstarter-erikoispaketissa sisältöä on enemmän kuin kylliksi.

Anachronyn Kickstarter-erikoispaketissa sisältöä on enemmän kuin kylliksi.

Takapuoli kertoo kokonaisuuden

Käänsin tuon kuusikiloisen paketin ympäri ja siellähän se esitellään, koko pelipaketin sisältö. Tämä erikoispakkaus sisältää siis kaiken mitä peliin on tehty. Mukana olevia lisämoduuleita ja robottifiguureita voinee vissiin myöhemmin ostaa erillisinä lisäosina kivijalkakaupoista, jos tuntee jääneensä jostakin paitsi.

 

Kissaa kismittää, koska Anachrony on kaikin puolin jopa sitä massiivisempi. (EDIT 01/2023: RIP kissa)

Kissaa kismittää, koska Anachrony on kaikin puolin jopa sitä massiivisempi. (EDIT 01/2023: RIP kissa)

Sisältö

Alkuhekumasta selvittyäni riivin kumit paketista ja sukelsin sisään käsilläni kauhoen. Sieltä paljastui aivan käsittämätön määrä minimaalista informaatiota. En edes yrittänyt vielä käsittää mistä on kyse. Infoähky oli sulattaa silmät.

Ensimmäinen fyysinen vaikutelma oli, että kaikki mitä laatikosta löytyi — siis ihan kaikki — on hyvinkin korkealaatuista materiaalia. Paksut pahvit ja tarkat printit. Tässäkään pelissä ei olla säästelty komponenttien kanssa.

 

Läjä kauniita kortteja, joiden infoähky on poksauttaa suonen päästä.

Läjä kauniita kortteja, joiden infoähky on poksauttaa suonen päästä.

Infografiikka-ähky

Laatikosta löytyi kortteja montaa kokoa — ja ne kaikki näyttivät niin kovin tärkeiltä! Ahh! Päätin ihastella niitä nyt vain pintapuolisesti ja siirryin suosiolla eteenpäin. Seuraavaksi löysin boksista pahvinappi-levyt, joita huokaillen hivelin kuin sokea munkkia. Ja se tuoksu. Uuden, vasta-avatun lautapelin tuoksu. Ahh!

 

Pahvinappuloita pelissä on suorastaan järjetön määrä. Peli tullee vaatimaan näppäryyttä...

Pahvinappuloita pelissä on suorastaan järjetön määrä. Peli tullee vaatimaan näppäryyttä…

Paffia, perkele!

Kaivoin laatikosta ison kasan pahviarkkeja, joista irrotellaan ”tokenit”, eli pelissä käytettävät pahvinappulat. Niitä on rapiat kahdeksan levyä, jokaisessa kymmenittäin nappuloita! Pieni, karvainen asperger sisälläni hyperventiloi jo nyt, miten nämä kaikki säilöisi niin, että niiden järjestely ja käyttöönotto olisi mahdollisimman siistiä ja vaivatonta…

 

Anachronyn pelilauta on kaunis. Ja hyvin informatiivinen.

Anachronyn pelilauta on kaunis. Ja hyvin informatiivinen.

Pelilauta

Pelilauta on… upea. Tämä on ehdottomasti yksi kauneimmista laudoista mitä olen koskaan nähnyt. Montaa en ole nähnyt.

Villő Farkasin mielettömän upea taide pääsee pelissä ansaitsemalleen paikalle, keskelle pöytää. Toki pelissä on muitakin piirtäjiä ollut, mutta Farkas on johtanut koko sekavaa, hampunkatkuista taiteilijatiimiä, mikä ei taatusti ole helppo duuni. Nainen osaa kyllä hommansa, kuten jo edellisessä pelissä nähtiin.

Pelilauta on kaksipuoleinen. Eri puoliskojen käyttö riippuu pelaajamäärästä. Yllä olevassa kuvassa näkyvä pienempi oranssi lisälaatta on toiselta puoleltaan leppoisa ja arkinen, mutta kääntyy maailmanlopun edellä infernaaliseksi lopunajan merkiksi. Kello tikittää.

 

Pelaajataulut tulevat taatusti aiheuttamaan visuaalisen orgasmin kerrasta toiseen.

Pelaajataulut tulevat taatusti aiheuttamaan visuaalisen orgasmin kerrasta toiseen.

Uniikkia tyylisuuntaa kullekin

Pelissä on myös jokaiselle edustetulle yhteiskuntaideologialle (faction) oma pelaajataulu. Niitä on yhteensä viisi, joista viidettä kontrolloi tekoälyn ohjaama Guardians of The Council. Sitä käytetään vissiin yksinpelissä bottipelaajana, mutta hämärä mielikuva on, että sen saisi kenties myös normipeliin mukaan. Varma tästä en ole, mutta se selvinnee paksusta ohjekirjasta.

Tietysti jokainen pelaajataulu on suunniteltu graafisesti ideologian tyylisuunnan mukaan. Kuvitus sopii faktion henkeen. Tiedot niissä ovat kaikki identtisiä, mutta jokaisen taulun kääntöpuolelta löytyy vastaava epäsymmetrinen versio, joissa kaikilla on omat erityisominaisuutensa. Kuin siistiä.

 

Työrobotit Telakalla.

Työrobotit Telakalla.

Robottiarmeija

Tässä boksissa tuli mukana myös muoviset figuurit kuvastamaan pelin työläisten käyttämiä työrobotteja. Niitä on yhteensä kuusi per pelaaja, plus omansa Councilin käyttöön.

Jokainen pelaaja saa omaan tyyliinsä sopivat robotit, joilla hoidellaan erinäisiä arkisia puuhia, kuten mineraalien keräystä. Pelin perusversiossa robotit esitetään pahvisina laattoina jotka hoitanevat hommansa yhtälailla. Siis jos tykkää olla nössö. Sillä onhan nuo massiiviset figuurit nyt aivan helvetisti siistimmät, eikö!

Kaikissa roboteissa on vieläpä varsin kiehtova kolo, jonne sujauttelee työläisiään hyvinkin mielellään. Ahh!

 

Suorastaan silmiä voitelevat, ideologiakohtaiset graafiset herkut eivät millään ota loppuakseen!

Suorastaan silmiä voitelevat, ideologiakohtaiset graafiset herkut eivät millään ota loppuakseen!

Fap fap

Lopuksi ilmeni vielä, että jokainen pelaaja saa vielä (vähintään) yhden lisälaatan silmiänsä kutkuttelemaan. Ai perkule, tätä peliähän haluaa pelata vaikkei sen säännöistä tajuaisi hevon helvettiä. Niin kaunis se on. Ja mikäli firman aiempi peli Trickerion mitään suuntaa antaa, tämäkin peli on hiottu timantti niin sääntökirjan kuin mekaniikkojensakin puolesta.

Tämä blogiteksti oli vain pieni pintaraapaisu, sääntöjä en ole vielä lukenut. En siltikään malta odottaa, että pääsen viimein tyyppaamaan Anachronyn. Mikäli tekijöitä tunnen, tämäkin peli on helppo oppia mutta tuskaisen vaikea hallita. Sen näen kun onnistun saamaan pelit pystyyn. Siihen asti tyydyn fiilistelemään kuvien parissa.

 

Tekijämiehet

Täytyy kyllä todeta, että Mindclash Games tekee paljon oikein. Ensinnäkin, pelejä on vain kaksi tähän mennessä (kolmas, Cerebria, tulossa Kickstarteriin keväällä 2017). Molemmat pelit on työstetty huippuunsa.

Toisekseen firman peleissä on ollut kohtuullisen uniikit teemat. Edellisessä 1900-luvun vaihteen taikurikilvoittelu, tässä aikajatkumon sörkkimisestä aiheutuvat paradoksit ja olevaisuuden muokkaamisen välttämättömyys. Toivottavasti tekevät vielä lisää kovan luokan aikuisten europelejä, niille on tilaa.

Hitto, huomaan alkaneeni pitämään europeleistä yhä enemmän, sillä ne tuppaavat olemaan nykypäivänä todella korkeilla tuotantoarvoilla tuotettuja, uniikkeja teemoja ja taidetta sisältäviä teoksia.


Lue myös tarkempi Anachrony-arvostelu.

 

0 0 tykkäystä
Artikkelin tasokkuus
Tilaa ilmoitukset
Ilmoita minulle
guest

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

0 Kommenttia
Inline Feedbacks
Katso kaikki kommentit