Conflict of Heroes: Awakening the Bear! — Iskee kuin miljoona volttia - Lautapelihelvetti

Conflict of Heroes: Awakening the Bear! — Iskee kuin miljoona volttia

Conflict of Heroes: Awakening The Bear!

Conflict of Heroes: Awakening The Bear!

”Toinen maailmansota. Toinen maailmansota ei koskaan muutu.”

Conflict of Heroes tarttuu ei-niin-tuoreeseen aiheeseen, mutta tekee siitä omanlaisensa. Toinen maailmansota on koluttu puuduttavan tarkkaan läpi eri muodoissaan, ja toistaan vaikeaselkoisempia lautapelejäkin aiheesta on ilmestynyt jo 1960-luvulta lähtien. Mutta Uwe Eickert ymmärsi heittää taulukkodatat jorpakkoon ja tehdä pelistään, noh, kiinnostavan.

Ei sen puoleen, että kovin tuoreesti minäkään liikkeellä olisin. Pelihän on jo vanha tapaus, ensimmäinen painos ilmestyi jo vuonna 2008. Ja onpa se voittanut sittemmin kait jotain palkintojakin. Ja vissiin joku PC-versiokin nimellään väkerretty. Pffft.

Tämä uudempi, kuvissa näkyvä kakkospainos tekee pelistä sellaisen, että minäkin kiinnostuin ensinäkemältä. Pitkälti jo se, että pystyy katsomaan pelilautaa kuolematta sisäisesti vähän kerrallaan, antaa sille mahdollisuuden päästä pelihyllyyni. Ykkösversiossa kun oli kauniisti sanottuna kohtuullisen rujoa maastokuvitusta — joka häviää jopa niille isoisänaikaisille pelkistetyille sotapeleille.

Mein gott!

Pelistä on kovin vähän kirjoiteltu vuosien varrella, etenkään suomeksi. Conflict of Heroes: Awakening the Bear! on kuitenkin ymmärtääkseni kokenut jonkinlaista taustapöhinää maailmalla koko ajan. Aihe on sikäli ajankohtainen, että syksyllä on tulossa uudistettu painos myös lisäpelistä Conflict of Heroes: Storms of Steel, jossa keskitytään Kurskin innoittamiin panssaritaisteluihin. Jebou!

Ja koska peli on kuuluisa nerokkaasta Athena AI -tekoälyä hyödyntävästä Conflict of Heroes Solo Expansion -yksinpelimoduulistaan, keskityn tässä kirjoituksessa ainoastaan yksinpeliin.

Mikäli pidät yksinpelattavia lautapelejä ennemminkin rähmäisten kotipoikien sooloseksinä kuin itsensä haastamisena, suosittelen pidättäytymään lukemasta tämän pidemmälle.

 

Kun taistelutehtävä on valittu, alkaa kartan valmistelu. Joissain tehtävissä kartalle kylvetään tuntemattomia kohteita joista osa saattaa olla omia, osa vihollisia. Jotkut saattavat olla vain kulkukissan aiheuttamia vääriä hälytyksiä. Yö kun on, saa olla varpaillaan ketä ampuu.

Kun taistelutehtävä on valittu, alkaa kartan valmistelu. Joissain tehtävissä kartalle kylvetään tuntemattomia kohteita joista osa saattaa olla omia, osa vihollisia. Jotkut saattavat olla vain kulkukissan aiheuttamia vääriä hälytyksiä. Yö kun on, saa olla varpaillaan ketä ampuu.

Taistelun mittaisia skenaarioita

Kaikki pelisessiot koostuvat pääasiassa yhdestä pienestä tai suuremmasta taistelusta. Kenttä koostuu useimmiten yhdestä karttalaudasta, mutta yhteensopivia karttoja on kaikkiaan viisi, mikäli suuremmat yhteenotot kutkuttavat. Mikäli ei pelata valmisskenaariota, voi näistä valita summittain yhden ja latoa joukkonsa kentälle.

Varsinainen kampanjamoodikin yksinpeliin on kehitelty, jossa seurataan joukkojen ja komentokorttien kulutusta, mutta sitä en ole vielä testannut. Ja mikäpä estää luovia pelaajia niputtamasta itse valmiita ja/tai generoituja taistelutehtäviä jatkumoksi jonkun hataran taustajuonen turvin (eivätpä ne sotaleffatkaan yleensä sen syvällisemmiksi äidy).

 

Takaapäin ropiseva lyijy saa kenet tahansa hieman tolaltaan. Tässä kohden saksalaisilla on tilaisuus vain joko kääntyä tai vetäytyä. Sen jälkeen on taas kommunistinuorten vuoro toteuttaa itseään.

Takaapäin ropiseva lyijy saa kenet tahansa hieman tolaltaan. Tässä kohden saksalaisilla on tilaisuus vain joko kääntyä tai vetäytyä. Sen jälkeen on taas kommunistinuorten vuoro toteuttaa itseään.

Minä toimin, sinä toimit

Conflict of Heroes loistaa monella saralla, mutta ehdottomasti yksi parhaista puolista on sen nopeatempoisuus. Pelasitpa sitten yksin tai yhdessä, kukaan ei joudu odottelemaan siirtoja. Pelaajana voit tehdä yhden toiminnon yhdellä yksiköllä (esim. kääntyä paikallaan, ampua, liikkua, heittää savukranaatin, jne…) ja sitten onkin taas toisen vuoro. Eli suin päin juoksuhautaan hyökkääminen todennäköisesti vain eliminoi sinun joukkosi puolustajan sijasta, koska puolustaja hyötyy suojastaan ja saa toimia ennen sinua lähitaistelubonuksilla. Puhumattakaan mahdollisuudesta, että yksikkösi väsähtää ramboilunsa päätteeksi ja jääkin vihollisten armoille…

Vuorottainen toiminta tekee tilanteista todella kutkuttavia, kun pitää punnita mielessään, kannattaako vetäytyä, vaihtaa parempaan suojaan vai yrittää vihollisasemien vyörytystä. Jälkimmäinen on aina vaarallista ellei ole saanut vihollista hetkeksi tolaltaan. Esimerkiksi neuvostoliittolaisten raskas KV-1-panssarivaunukin on helppo kohde sen jälkeen kun siihen on onnistuttu saamaan yksikin osuma ja vahinkona on ”Stunned”, eli koko miehistö on tajuttomana määräämättömän ajan. Siinä on jo pakko alkaa miettimään tulitukea vaunulleen, ettei sitä saada tuhottua äijien vetäessä lepiä.

 

Taistelut käydään yksikkötasolla. Tulokset ovat nopeita ja arvaamattomia. Tässä yötehtävässä neukut ovat päässeet hiipimään metsän turvin lähemmäs ja avaavat tulen (yötehtävissä merkitään ampujan suuliekit, jotka näkyvät kauas).

Taistelut käydään yksikkötasolla. Tulokset ovat nopeita ja arvaamattomia. Tässä yötehtävässä neukut ovat päässeet hiipimään metsän turvin lähemmäs ja avaavat tulen (yötehtävissä merkitään ampujan suuliekit, jotka näkyvät kauas).

Nopat minimissä

Conflict of Heroes — kuten vissiin useatkin sotapelit — käyttää vain ja ainoastaan kahta kuutosen noppaa. Tämä vaati itseltäni hieman totuttelua kun olen oppinut, että D10 on vähintään se minimivehje, millä saa asioita tapahtumaan.

Yllä olevassa kuvassa neukut pääsivät hiipimään Fallschirmjäger-laskuvarjopioneerieni kimppuun öisen metsän turvin, ja avasivat tulen. Lähitaistelu samassa ja vierekkäisissä ruuduissa antaa lisäbonuksia, joten olen käyttänyt pieniä muistilappuja tulitaistelun vieressä. On kovin helppoa unohtaa yksittäisen tilanteen bonukset kun kentällä tapahtuu joka suunnalla jotakin.

Yllä: Puskissa pönöttävä NKVD-erikoisyksikkö yrittää tuhota pioneerit. Niin sanottuja ”pehmeitä kohteita” vastaan heillä on tulivoimaa 3 (punainen luku nappulan vas. alakulmassa) sekä bonus +3 lähietäisyydeltä. Nopat antoivat 7, joten lopputulos on 3+3+7=13, mikä riittää satuttamaan noita kohteena olevia arjalaisia ”matuja”, sillä heidän suojalukunsa on 12 (oik. alakulma). Lisäksi ryhmä on puutalon suojissa, mistä saa yhden lisäpisteen. Lopputulos 13 vs 13 riittää nipin napin satuttamaan. Ryhmä pysyy kuitenkin iskukykyisenä ja eliminoi NKVD-yksikön tämän jälkeen.

Kun yksikön tiedetään vahingoittuneen, poimitaan pussista satunnainen vahinkolaatta. Yksiköt kestävät yhden osuman joka rampauttaa, toinen vie ilmavaivat pysyvästi. Joitakin vahinkoja pystytään ”parantamaan” keräämällä yksikön moraalinrippeet nippuun, ja onnistuessaan joukko on taas täydessä iskussa.

 

Kun kesäpäivä ei riitä

Taisteluita värittämään on tarjolla mm. sääolot tai yöskenaariot, joissa näkyvyys on huikeat kaksi ruutua. Eli käytännössä vihollinen pääsee hiipimään huulille ennen kuin tunnistat kuka se on. Hetkittäin taivaalle ammuttavat soihdut valaisevat taistelukentän pariksi vuoroksi, jolloin näkyvyydellä ei ole rajoitusta.

Yöllä kannattaa olla tarkkana ammuskelun kanssa, sillä aseiden suuliekit paljastavat sijainnin ja yksikköä voidaan tulittaa mistä vain. Kuvissa olen merkinnyt ampujat valkoisella puunappulalla.

 

Kun kaikki yksiköt on käytetty kierrokselta, ei halua enää yhtäkään yllätystä hiipparoimaan nurkille. Onneksi tuntematonkin yksikkö (vas.) väsähti ennen kuin pääsi kontaktiin.

Kun kaikki yksiköt on käytetty kierrokselta, ei halua enää yhtäkään yllätystä hiipparoimaan nurkille. Onneksi tuntematonkin yksikkö (vas.) väsähti ennen kuin pääsi kontaktiin.

”Franz, oletko se s…AAARGH!!”

Yksinpelissä on piilotetut yksiköt toteutettu yksinkertaisen hienosti. Moninpelissä ne merkitään omille kartoille hirvittävän salaisesti, mutta koska jokainen meistä on taipuvainen itsepetokseen, on pelintekijä päätynyt varsin toimivaan ratkaisuun tekoälyn osalta.

Kun tekoälyn ohjastamia piiloyksiköitä vaikkapa neljä, tulee kentälle kahdeksan ”Hidden Unit” -nappulaa. Valitut neljä yksikkölaattaa runnotaan pussiin ja perään nakataan yhtä monta ”No Unit” -laattaa. Kaikki piiloyksiköt liikkuvat ja toimivat parhaan yksikön mukaan ollessaan piilosilla. Eli et voi koskaan tietää mitä sieltä tulee vastaan. Tämä pitää tehokkaasti varpaillaan.

Hauskaksi homma menee siinä vaiheessa kun mukana on myös omia joukkoja, kuten tuossa yötehtävässä. Toisinaan siellä joukossa saattaa lymyillä siviilejä, miinakenttiä tai lehmiäkin.

 

Piiloyksiköt osaavat itsenäisesti hiipiä lähimmän vihollisen kimppuun pysytellen samalla parhaassa mahdollisessa suojassa. Pioneerien oli pakko ampua tuntematonta, sillä seuraavalla vuorolla rosvot olisivat nakanneet kakkaa niskaan. Siinä on toki riskinsä.

Piiloyksiköt osaavat itsenäisesti hiipiä lähimmän vihollisen kimppuun pysytellen samalla parhaassa mahdollisessa suojassa. Pioneerien oli pakko ampua tuntematonta, sillä seuraavalla vuorolla rosvot olisivat nakanneet kakkaa niskaan. Siinä on toki riskinsä.

Mahdotonta välttää vihollisen inhimillistämistä

Piiloyksiköt pysyttelevät myös piilossa, sillä niitä ei näe automaattisesti kuin nurmikentällä. Ne aiheuttavat todellista päänvaivaa, sillä asutusalueella tai metsässä joukot osaavat hiipiä iskuetäisyydelle etkä tiedä, ketä siellä lymyää. Vasta kun tuli avataan tai oma yksikkösi siirtyy samaan ruutuun tappoaikeissa, selviää, kuka se on. Jos ammut omia tai siviileitä, saattaa paskaa tapahtua. Toisaalta, parempi olla varma kuin yllätetty, ja toivoa, ettei satu pahasti jos siellä on omia.

Tuntemattomatkin yksiköt voivat hyökätä, jolloin ne paljastuvat. Tulitoiminta viedään loppuun, vaikka paljastuisi, että siellä olikin pelaajan omia joukkoja. Nämä ovat mielenkiintoisia, todentuntuisen kaoottisia hetkiä jolloin voi nähdä mielessään leffoista tutun sekasorron kun omat tulittavat kohti.

 

”The War…is…FAN-TASTIC!”
— Hotshots 2

 

Esimerkkitilanne, jossa hommat luiskahtavat etelään sekunneissa. Vastakkaisiin taloihin piiloutunut tunnistamaton yksikkö saa Fallschirmjäger-pioneereilta tulta munille varmuuden vuoksi, etteivät hiiviskele niskaan. Siinä vaiheessa selviää, että siellä olikin oma yksikkö — ja taisteluvahinko tietysti ”Killed In Action” ja koko ryhmä surmattiin sillä sekunnilla!

Esimerkkitilanne, jossa hommat luiskahtavat etelään sekunneissa. Vastakkaisiin taloihin piiloutunut tunnistamaton yksikkö saa Fallschirmjäger-pioneereilta tulta munille varmuuden vuoksi, etteivät hiiviskele niskaan. Siinä vaiheessa selviää, että siellä olikin oma yksikkö — ja taisteluvahinko tietysti ”Killed In Action” ja koko ryhmä surmattiin sillä sekunnilla!

”Geddem, boys!”

Kaikilla yksiköillä on myös ampumasektori ja selkäpuoli, mikä on omiaan lisäämään jännitteitä tilanteisiin. Mikäli onnistut hiipimään vihollisen selustaan, alkaa borssia tirskumaan takinlävestä. Tässä pelissä motitus on ihan todellinen taktiikka, sillä onnistuessaan rysässä olevat joukot eivät löydä turvaa mistään kun lyijyä sataa joka suunnalta (ja joskus myös tekoäly onnistuu tässä, mikä saa epäilemään pelin mielekkyyttä. -toim.huom).

Eräässä skenaariossa kävi aivan uskomaton munkki, sillä onnistuin olemaan voitokas olosuhteista huolimatta.

Eräässä skenaariossa kävi aivan uskomaton munkki, sillä onnistuin olemaan voitokas olosuhteista huolimatta.

Conflict of Heroes tarjoilee hetkiä, joista tarinat kirjoitetaan

Ylempi kuva jäi mieleeni sankaritarinastaan. Panssaritaistelussa olin menettänyt 5/8 saksalaista panssarivaunua yhtä soittoa heti pelin alusta lähtien ja jäljellä ainoana iskukykyisenä yksikkönä oli vain kevyt tiedusteluvaunu Pz II F, jolla ei tavallisesti ole juuri toivoa raskaampia vastaan. Tietysti tuntemattomista vihollisista putkahti esiin 2(!) raskasta KV-1-vaunua melko alkuvaiheessa, joista toinen (merkattu sinisellä laatalla) oli saatava tuhottua tehtävämääritteen mukaan. Mikäli tämä komentovaunu saataisiin hengiltä, saan tehtävän suoritettua, tappioista viis. Ensimmäisen olin kertaalleen saanut hienosti motitettua kolmen tussupanssarini väliin, ja sitä tulitettiin tauotta liki joka ilmansuunnasta — tuloksetta.

Sitten tämä toinen, joka oli tehtävän päämäärä, sai löydyttyään viholliset agressiivisemmiksi (vaihtaen puolustus-AI-komentokortit hyökkäävämpiin). Olin kusessa. Vikkelällä harhautusliikkeellä Pz II:ni pääsi kuitenkin karauttamaan komentovaunun taakse metsään, ja laukaistua kenties viimeisen ammuksensa. Tämä onnekas laukaus tuhosi KV:n voimansiirron, jolloin se ei päässyt kääntämään keulaa kohti ampujaansa. Tämä oli äärimmäisen tärkeää, sillä peräpanssari oli ainoa missä oli edes teoreettisia mahdollisuuksia vahinkoon. Toisaalta minun vaununi vahinko 4 vs. 17 takapanssari ei näyttänyt kovinkaan vahvalta onnistumiselta…

 

Eine für das Reich!”
— Saksalainen huudahdus, jonka kuulee usein hetkeä ennen kuin joku antaa taas yhden Kolmannen Valtakunnan puolesta

 

Minut pelasti se, että tekoäly teki inhimillisen virheratkaisun luottaessaan vaununsa kestävyyteen ja siirsikin toista yksikköä takaapäin komentajan tueksi, eikä ampunut. Sain siis yhden ylimääräisen vuoron aikaa elää, vaikka peli olikin jo menetetty. Lasautin, käytin Tarkka tähtäys -kortin ja parit viimeiset komentopisteet ja BOOM! Nopat antoivat nippanappa riittävästi lukemaa, jotta pääsin penetroitumaan neukkujen komentajaan takaapäin. Se tuntui mukavalta.

Tehtävä päättyi heti ja voitin, vaikka tilanteeni näyttikin helvetin heikolta vain hetkeä aiemmin. Hienoja hetkiä.

 

”Wow, a PzII against a KV1!? Good luck with that, Heinz!”
— Haltioitunut kommentti ilmoittaessani tapauksesta Internetseissä

 

Liiallinen joukkojen menetys on oikeasti vakava asia, sillä ne vähentävät lisäpisteitä tulevilta kierroksilta komentoketjun vähitellen hajotessa.

Liiallinen joukkojen menetys on oikeasti vakava asia, sillä ne vähentävät lisäpisteitä tulevilta kierroksilta komentoketjun vähitellen hajotessa.

The Chain of Command

Pelimuodosta riippumatta pelaajalla on käytössään niukasti Komentokortteja ja -pisteitä, joilla saa jokusen vapaatoiminnon kierroksessa (kierros voi kattaa kymmeniä vuoroja). Ne kannattaa käyttää hyvin harkiten, sillä usein ne antavat mahdollisuuden vaikkapa jo aktivoituneen ja ”kulutetun” yksikön lisätoimintoihin. Tekoälypelaajalla näitä ”Command Order”-komentokortteja onkin sitten aimo nippu käytettävissään! Ne eroavat peruskomennoista sillä, että niitä voivat hyödyntää myös ”kulutetut” yksiköt, eikä niitä käyttäviä yksiköitä tarvitse testata lopuksi väsymisen osalta.

Tekoälyn komentokortteja oppii lukemaan nopeasti, eikä muutaman pelin jälkeen tarvitse enää tsekata kuin tietyt, kuhunkin tilanteeseen sopivat kohdat. ATK:lla koodattuna kortit olisivat melko lailla if-else-then-tyyppisiä tarkistuksia, jotka toimivat varsin mallikkaasti tämän kaltaisessa pelissä. Välillä se tekee jopa inhimillisiä virheitä, mikä tekee taisteluista joskus mielenkiintoisen kaoottisia.

 

Pioneeriryhmät yrittävät aivan hiessä tuhota T-34-vaunuja jotka uhkaavat tehtävän kannalta tärkeitä huoltokärryjä. Yksi kärryistä harmillisesti lamaantui kun hevosta ammuttiin tykillä jalkaan, mutta viimein tuli kuolo pahoille tankkimiehillekin.

Pioneeriryhmät yrittävät aivan hiessä tuhota T-34-vaunuja jotka uhkaavat tehtävän kannalta tärkeitä huoltokärryjä. Yksi kärryistä harmillisesti lamaantui kun hevosta ammuttiin tykillä jalkaan, mutta viimein tuli kuolo pahoille tankkimiehillekin.

 

Nujerra vastustajasi jo ennen taistelua

Tulipa hankittua samaan syssyyn myös Conflict of Heroes: Firefight Generator -lisäosa, jonka avulla pykäillään helposti ja hauskasti taisteluita 1-4 pelaajalle. Lisäri saapui sen verran viiveellä, ettei ehtinyt tämän jutun mukaan kuin viittauksena, mutta joskus jos inspiroidun, saatan kertoa siitäkin tarkemmin. Nerokas systeemi siinäkin.

 

”Sota hävitään tai voitetaan jo ennen ensimmäistäkään taistelua.”
— Sun Tzu, Sodankäynnin taito

 

Lyhyesti kuvattuna ennen taistelukentän asettelua käydään nopea mutta erittäin taktinen korttipeli, jossa valinnoilla on yleensä erittäin paljon merkitystä itse taistelun kannalta. Oddsit on saatava kallistumaan puolelleen viekkaudella tai vääryydellä, mikä ei sitten olekaan niin helppoa kun osapuolten pakat ovat epäsymmetriset. Yksinpelissä taktinen korttipeliosuus hoidetaan niin, että pelaajana et vielä siinä vaiheessa tiedä kummalla osapuolella päädyt pelaamaan. Näin ollen kannattaa tehdä melko tasaväkisiä valintoja, ellet halua saada vielä tavallistakin verisemmin nekkuun…

Yksinpeliä varten paketissa on lisäksi 25 tehtävätaululle aseteltavaa laattaa, jotka tuovat liki loputtomasti vaihtelua missioihin. Taulussa on aina perusruudut, jotka takaavat tekoälylle tiettyjä toimintoja, mutta nämä laatat maustavat sen vielä kirsikalla. Riippuen asioista, saat vastaasi joko aggressiivisen tai puolustavan tekoälyn.

 

Ajaton klassikko, etenkin modattuna. (Kuva: Wikipedia)

Ajaton klassikko, etenkin modattuna. (Kuva: Wikipedia)

Sotamuistoja

Conflict of Heroes tuo mieleeni wanhan hienon PC-peliklassikon Soldiers: Heroes of World War II (GOG.com), jossa ohjastetaan hidastetun reaaliaikaisesti yhtä ukkelia kerrallaan. Taistelu tapahtuu koko kentällä, mutta siinä keskitytään vain hetkeen jossa pelaaja on, ja tekoäly puuhastelee jotain omiaan muualla. Suosittelen tätä klassikkoa testattavaksi. Sittemmin sarja jatkui Men of War -nimellä, mutta ei mielestäni enää koskaan tavoittanut samaa napakkuutta mitä alkuperäisessä oli. Etenkin realismimodin kanssa. Siinä päästään jo lähelle Conflict of Heroes -tunnelmia.

 

0 0 tykkäystä
Artikkelin tasokkuus
Tilaa ilmoitukset
Ilmoita minulle
guest

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

2 Kommenttia
Vanhimmat
Uusimmat Arvostetuimmat
Inline Feedbacks
Katso kaikki kommentit
Timo
Timo
6 vuotta sitten

Conflict of Heroes sarja tuttu jo vuodesta 2009. Guadalcanal versiota olisi tarkoitus seuraavaksi pelata enemmän.