Trickerion: Legends of Illusion
Tärkeää on vain se, mitä tapahtuu lavan takana
Trickerion on peli, jossa kahlekuninkaat ja silmänkääntäjät tuovat loisteliaat esityksensä estradeille, vakoilevat kilpailijoitaan ja pyrkivät kampittamaan heitä joka käänteessä.
Kaksi peliä samassa paketissa
Harvinaista kyllä, Trickerionissa on jo itsessään mukana myös suuri laajennuslisäosa Dark Alley, joka tekee pelistä entistäkin monipuolisemman — tehden siitä käytännössä melkeinpä ihan eri pelin. Samalla kun tämä kieputtaa haastemutteria entistäkin kireämmälle, se tuo myös kaksi kaivattua lisäkierrosta esitysten toteuttamiseen. Lisäksi peliin pystyy lisäämään lisäosamoduuleita.
Vaan lisäosista viis, esittelen sinulle nyt ainoastaan tuon helpoimman ja lyhyimmän perus-pelimuodon.
Trickerion: Legends of Illusion on läpikotaisin kaunis peli.
Peli kuin elokuva
Jos et ole vielä nähnyt The Prestige -leffaa, on jo korkea aika. Trickerion on jetsulleen sitä mitä Christopher Nolan loistavassa elokuvassaan kuvasi. Vaikka teoksilla ei olekaan muuta yhteistä kuin 1800-luvun viimeisiin vuosiin sijoittuva ajanjakso ja teema, ovat ne hämmentävän lähellä toisiaan. Tuolloin ihmisten mieliä kutkuttanut ja kukkaroita kyninyt silmänkääntely eli kulta-aikaansa, ja esiintyjien välinen kilpailu oli veristä. Herrasmiessäännöt saivat taipua kuin sormissa vatkattu lusikka.
Trickerion tavoittaa juuri tuon saman tunnelman, vaikka onkin vain kylmän laskelmoiva europeli — tai ehkä juuri siksi.
Jokaisessa esityksessä on kolme osaa, eli näytöstä
Tässä pelissä vakoillaan kilpailijoita ja yritetään estää heitä toteuttamasta parhaita temppujaan. Siinä sivussa tavoitellaan itse mainetta ja mystisiä trickerion-kiviä hinnalla millä hyvänsä. Riskit ovat suuret. Saatat päätyä itse katuojaan rottia keittelemään, mikäli suunnitelmasi pettää.
Kannattaa katsoa mainittu elokuva ennen pelisessiota. Näin olet oikeassa vireessä aloittamaan kollegoittesi kampittamisen.
Pelissä on valittavana kaikkiaan kahdeksan valmista hahmoa — heille on tehty jopa omat mainosjulisteetkin!
Osa I: Esittely
Pelin alussa jokainen pelaaja valitsee itselleen taikuuden lajin, johon erikoistuu. Vaihtoehtoina ovat mekaaniset laitteet, kahlekuningas-venkoilut, illuusiot ja mystiikka. Tämän jälkeen valitaan sitä temppuluokkaa edustavista hahmoista se, kumman imago miellyttää enempi ja ryhdytään suunnittelemaan uran ensimmäistä esitystä.
Valitsemastaan taikuuden lajista saa valita yhden neljästä ”reseptistä” ensimmäiseksi tempukseen jota esittää. Jokainen aloittaa pienestä, joten ensimmäinen temppu on yleensä hyvin vaatimaton. Helpoimmat temput eivät juuri vaadi tarvikkeitakaan onnistuakseen viihdyttämään yleisöä sen parin pennosen verran.
Esityksiä ei ole rajoitettu tämän enempää, eli voit alkaa heti seuraavaksi kehittelemään vapaasti haluamasi taikuudenlajin esityksiä. Parhaat kun tuppaavat varastamaan aina toisiltaan.
Hahmovalinnan jälkeen Trickerionissa tulee eteen toinen, kinkkisempi pulma: minkä huikaisevan tempun sitä ottaisi esitykseensä ensimmäisenä? Hmm.
Osa II: Käänne
Vaikka hahmojaan ei pääsekään hiomaan roolipelimäisesti taikuuden lajia enempää, on jokainen pelikerta täysin erilainen.
Kaikille esiintyjille kehittyy pelin aikana täysin oma temppurepertuaarinsa, sillä taikatempun kaava siirtyy pinosta pelaajan työpajalle eivätkä muut voi sitä enää opetella. Tämä muuttaa pelikertojen dynamiikkaa huomattavasti, koska samaa temppukomboa tuskin saa joka kerta valittua mikäli pelaajia on useampi.
Lyhyessä peruspelissä ehtii kehittelemään suunnilleen 2-3 temppua jos suunnitelmat menevät putkeen. Lisäosan kanssa pelatessa kaksi lisäkierrosta mahdollistavat lisäksi ainakin yhden huippuluokan esityksen valmistelun.
Taikurin apurit laajentavat työpajaa omilla avuillaan. Tämä Enginier kehittelee kahlekuninkaalle jo toista temppua, ”Chinese Sticks”, heti pelin alkuvuorolla. Kukapa ei palaisi halusta nähdä kun taikuri syö kiinalaisittain!
Kaikki urkkivat toistensa salaisuudet
Peli on hienosti suunniteltu siten, että jokaisella pelaajalla on heti aloituksessa käytössään ”Taikurin muistikirja”. Se on kuin kilpailijalta varastettu päiväkirja, jonka avulla näkee kaikki pelin temput ilman korttien pläräystä. Näin niitä voi rauhassa suunnitella salassa muilta. Vihkosessa näkyvät myös temppujen oppimisvaatimukset. Vaikeampia esityksiä varten tekijän tulee olla riittävän maineikas, jotta hänelle suostutaan paljastamaan toteutusohjeet kyseistä temppua varten. Maineentavoittelulla on siis virkistävästi muutakin merkitystä kuin loppupisteytys.
Muistikirjan avulla pystyy suunnittelemaan tekemisiään hyvinkin pitkälle, sillä se näyttää myös tempun toteuttamiseen vaaditut tarvikkeet jotka pitää tilata ja ostaa.
Peruspelissä on kaikkiaan huikeat 32 erilaista temppua, joista valita. Ja mukana tuleva Dark Alley -lisäosa lämmää siihen päälle vielä täyden tusinan huipputemppuja joista valita!
Kaikki temput ovat pelaajien ulottuvilla, mutta kunkin voi toteuttaa vain yksi tempuntekijä, joten nopeat syövät hitaat.
Trickerion ei kumartele nyhveröille
Trickerion on varsin raskas peli hallita, koska siinä pelataan yhtä aikaa erilaisten muuttujien, kilpailijoiden valintojen ja tulevien vuorojen ennakoinnin kanssa. Samalla hetkellä pitää tiedostaa lukuisia mahdollisuuksia, ollen kuitenkin kyvykäs improvisoimaan tarvittaessa. Mutta kun pelin oppii, on kyseessä erittäin palkitseva kädenvääntö yleisön edessä toistaan suuremmilla estradeilla.
Onneksi Trickerion on yksi parhaiten suunnitelluista peleistä, joihin olen törmännyt. Mekanismien oppiminen on vaivatonta, mutta itse tilanteiden hallinta syntyy vasta kokemuksen myötä.
Trickerionissa on ehdottomasti PARAS vaikean pelin sääntökirja jota olen tähän mennessä hypistellyt. Monimutkaiset ketjutukset ja kombotkin on osattu selittää auki niin, että ne hoksaa heti ensimmäisellä kerralla.
Visionäärin hikinen arki
Kuten kunnon euroväännöissä aina, pelissä kohtalo on omissa käsissä, mikäli vain toimintopisteitä riittää. Noppia saa manipuloida, tarvikkeita tilata pikatoimituksena, temppuja valmistella pajalla ja lavan takana.
Kaikilla apureilla on eri määrä toimintopisteitä. Silinteripää itse hoitaa puhumisen kaikkialla parhaiten, mutta hän on myös ainoa, joka pystyy vetämään illan esityksen lavalla. Toisinaan kannattaa lähettää avustajaneito buukkaamaan teatteripäivä valmiiksi, toisinaan pakottaa muija sorvin ääreen.
Managerimuija saa luvan käydä hoitamassa keskustassa pari juttua sillä välin kun mestari itse lähtee teatterille valmistelemaan illan show’ta avustajansa kanssa.
Osa III: Huipennus
Trickerionissa on aivan loistavan simppeli idea, miten kuvata taikureiden välistä kilpajuoksua. Kaikki tietävät koko ajan, mitä toiset tekevät, mutta yksi hetki kierroksella on, jolloin rakennat salaa yksin omaa kuplettiasi. Se on se hetki, kun valitaan minne kukin henkilökunnasta lähtee hoitamaan asioita. Tässä saattaa olla pienen pieni bluffinkin paikka, kenties.
Se, mitä silmä näkee ja korva kuulee, sen aivot uskovat.
— Harry Houdini
Pistetään Lady Manhattan tienaamaan palkkaansa
Pelaajilla on kourallinen kortteja, joissa lukee eri kaupunginosia. Näillä valitaan salassa kullekin sen vuoron päämäärä. Sitten, kun on valmista, alkaa taas huhut kaduilla kiirimään ja kilpailijat aavistavat toistensa suunnitelmat. Silloin kortit käännetään näkyville. Nyt se, joka johtaa vuorojärjestyksessä (vähiten maineikas pelaaja), saa valita minne lähettää ensimmäisen apurinsa. Muut lähettävät omansa jonnekin, missä tilaa on, ja tätä toistetaan kunnes kaikkien apurit puuhaavat mitä käskettiin.
Mikäli hommat feilaavat pahan kerran tässä vaiheessa, voit tunkea apurin kaappiin päiväksi, jolloin säästyy palkkapennosetkin.
Jotta mikään ei olisi liian helppoa, Trickerionissa esitykset toteutetaan toistaan monimutkaisempina palapelikomboina joka viikko vaihtuvilla estradeilla.
Hyvin suunniteltu on vasta puoliksi valmis
Kuten sanottua, tämä on melko monimutkainen peli ihan perusversionakin. Trickerionissa rakennetaan pitkiä seuraamusketjuja, jotka voivat kosahtaa millä hetkellä hyvänsä. Vaikeimmat temput on pakko suunnitella etukäteen huolella, ja sitten vielä toivoa, että kaikki palaset loksahtelevat kohdilleen.
Temput täytyy valmistella työpajalla, jonka jälkeen jonkun on valmisteltava ne sitten vielä esityskuntoon teatterilla. Tässä kohden tulee mukaan erinäisiä symboli-palapelejä, joilla voi hivuttaa itsensä kilpailijoiden esityksiin vierailevaksi tähdeksi. Se on hauskaa ja siitä hyötyvät kummatkin. Tämä onkin useimmiten elinehto, että monelle päivälle on pikkukeikkoja buukattuna vaikka omaa esitystään ei saisikaan sunnuntain juhlavuorolle.
Satunnaisuus pakottaa improvisoimaan
Vaikka noppaonni onkin pelissä hyvin vähäisessä roolissa, saattavat väärät nopat Downtownissa joskus pakottaa taikurin improvisoimaan lennossa jotakin muuta. Nopat nimittäin määrittävät, mitä kaupungin kaduilla on tarjolla juuri tänään: rahaa, työnhakijoita ja uusia taikatemppuohjeita.
Epäonnekkaalla vuorolla jo pelkästään se, että jää apulaisten palkat maksamatta rahapulassa, voi kampittaa hienon suunnitelman suht tehokkaasti.
Käsikirja antaa pelaajille punaisen langan temppujen muodossa. Mitä tarvikkeita laittaa nyt tilaukseen, jotta saat ne seuraavalla vuorolla? Paljonko on onnistuttava haalimaan mainetta ja rahaa, jotta pystyt valitsemasi tempun edes toteuttamaan? Ja se vaikein laskelmoitava asia: minkä kaiken on mentävä putkeen Downtownissa, Market Row’lla ja teatterilla (sekä lisäosan Dark Alleyssa), jottei hommat kuse tyystin. Kinkkistä on, sen sanon.
Taikurin nyrkkipaja, jossa lasketaan lipputuloja ja valmistaudutaan seuraavan viikon ohjelmistoon.
”Bravo! Bravo!”, klap-klap-klap
Trickerion on ehdottomasti yksi kauneimpia pelejä hyllyssäni. Paino sanalla kaunis, sillä vanhan ajan piirrostyyli istuu aihepiiriin täydellisesti. Temppukortit on kuvitettu eri piirtäjien toistaan upeammilla taidekuvilla, eikä pelilautakaan jätä kylmäksi edes kaikkein paatuneimpia tempuntekijöitä.
Trickerion on yksinkertaisesti upea peli.
Tässä pelissä tuotantoarvoihin on panostettu huolella. Pelin taide voitelee silmiä ja hyväilee mantelitumaketta, jonka lisäksi kaikki komponentit ovat huippuluokkaa. Kuvissa näkyvät metallikolikot lainasin tosin Scythestä. Ne istuvat peliin täydellisesti pahvipennosten sijasta.
Trickerionin pelilauta on täynnä yksityiskohtaisia piirroksia kaupunkilaisten arkisista touhuista.
Onnistunut temppu saa janoamaan lisää
Hyllystäni löytyy myös Dahlgaard’s Gifts -lisäosa joka laajentaa pelin mekanismeja vielä entisestään parilla eri moduulilla. Palannen aiheeseen kenties joskus myöhemmin laajennosten ja Dark Alleyn osalta. Niitä ilman ei pelaa enää koskaan kun makuun pääsee. Myös pelaajayhteisön tekemä Automa-yksinpelimoodi kiinnostaa. Saatan palata siihenkin vielä.
EDIT 01/2023: Sittemmin on ilmestynyt vielä suurehko peliä laajentava lisäosa Dahlgaard’s Academy, josta kirjoitin Kickstarter-kampanjan aikaan vähän jotain.