Anachrony
Muistaako joku vielä taannoisen tekstini pelistä Trickerion? Kehuin kyseisen silmänkääntöpelin maasta taivaisiin, enkä ihan suotta. Se on aivan käsittämättömän laadukas tuotos. Ja niin on myös samaisen tiimin uusin peli Anachrony.
Conflict of Heroes: Awakening The Bear!
Conflict of Heroes tarttuu ei-niin-tuoreeseen aiheeseen, mutta tekee siitä omanlaisensa. Toinen maailmansota on koluttu puuduttavan tarkkaan läpi eri muodoissaan, ja toistaan vaikeaselkoisempia lautapelejäkin aiheesta on ilmestynyt jo 1960-luvulta lähtien. Mutta Uwe Eickert ymmärsi heittää taulukkodatat jorpakkoon ja tehdä pelistään, noh, kiinnostavan.
Ei sen puoleen, että kovin tuoreesti minäkään liikkeellä olisin. Pelihän on jo vanha tapaus, ensimmäinen painos ilmestyi jo vuonna 2008. Ja onpa se voittanut sittemmin kait jotain palkintojakin. Ja vissiin joku PC-versiokin nimellään väkerretty. Pffft.
Tämä uudempi, kuvissa näkyvä kakkospainos tekee pelistä sellaisen, että minäkin kiinnostuin ensinäkemältä. Pitkälti jo se, että pystyy katsomaan pelilautaa kuolematta sisäisesti vähän kerrallaan, antaa sille mahdollisuuden päästä pelihyllyyni. Ykkösversiossa kun oli kauniisti sanottuna kohtuullisen rujoa maastokuvitusta — joka häviää jopa niille isoisänaikaisille pelkistetyille sotapeleille.
Trickerion: Legends of Illusion
Trickerion on peli, jossa kahlekuninkaat ja silmänkääntäjät tuovat loisteliaat esityksensä estradeille, vakoilevat kilpailijoitaan ja pyrkivät kampittamaan heitä joka käänteessä.
The Bloody Inn
Vuosi 1831 oli astetta synkempi myrskyisine öineen Ranskanmaalla. Tuolloin satunnainen matkaaja saattoi tietämättään jäädä heräämättä aamulla. Etenkin, jos sattui olemaan massimiehiä. Nimittäin eräs hämärä aviopari, Pierre ja Marie Martin kehittelivät tuolloin palkollisensa Jean Rochetten avustuksella salamyhkäisen mestarijuonen, visionaan äkkirikastuminen. Oh my!
Zombicide (Classic)
Vaikka Zombicide onkin jo kohtuullisen nähty peli, pitää se yhä pintansa yhtenä parhaista illanviettopeleistä. Lähestyn aihetta siitä näkökulmasta.
Lue kokonaan
Tiny Epic Western on pienesti eeppinen kokemus.
Tässä lännenpelissä pokeri-ilme on valttia, joskaan ei pakollinen. On tullut aika pakata pavut satulalaukkuun ja karauttaa preerialle.
Tiny Epic Western on kaikkiaan jo seitsemäs osa Tiny Epic -sarjassa, mutta itselleni vasta ensimmäinen lajiaan — ja todennäköisesti myös viimeinen. Ei siksi, että se olisi huono, vaan lähinnä ne teemat ja taide niissä muissa bokseissa aiheuttaa kalseita väristyksiä. Tämä versio sen sijaan on varsin veikeä paketti ja myös graafisesti näyttävä.
